31.1. Lauantai
Valvoin eilen ja olen aamulla vasynyt. Syomme aamupalan mehukojulla. Saija juttelee mukavan australialaisen kanssa, mina juoksen Pessin perassa.
Kaymme puistossa. Kentalla pelataan krikettia. Pessi nappaa hevosenkakkaa kasiinsa.
Academy of Fine Artsin galleria on kiinni. Huomenna siella on isot juhlat, menemme silloin.
Nukun vahan aikaa hotellilla. Mennaan sitten kaupungin pohjoisosaan syomaan kiinalaista, ihan hyvaa. Saija ostaa mageen kellon ja Leeville myos, se haluaa prinsessakellon.
Pessilla on ihme heittelykausi paalla. Kaikkea pitaa viskoa. Viinirypaleet saa kyytia.
Menen illalla nettiin. Kavelen ensin Sudder Streetia, mika meno lauantai-iltana. No ei menoa. Paadyn Lindsay Streetille ja menen oluelle. Kreisi pubi, asiakkaat vain miehia niinku kai yleensakin taalla baareissa. Lavalla on viisi naista, jotka laulaa vuorotellen. Se on niin kummallinen, intialaisten lauluaani, miesten ja naisten. Kuka raakkaa kissaa? Mutta niilla on hetkensa ja laulunsa, ja sillon se on oikeinkin hienoa. Katoin eilen telkkarista musakanavalta intialaista trancea. Pari ihan hyvaa piisia.
Miehet antaa tippia naisille. Seteleilla on siivet, niinku strippiluolassa konsanaan. Juuri nyt lavan edessa on mies, joka antaa satasen seteleita viiden sekunnin valein, yhteensa kymmenen. Se on yhta hymya, kun nainen alkaa laulaa sen toivekappaletta.
Miehet sukii itseaan peilin edessa. Ne on about kolmevitosia, pukuhousuissa kauluspaidassa, ylin nappi toki auki, onhan ne vapaalla. Erotun joukosta, mutta kerrankin saan olla rauhassa. All eyes on women.
Ei ole sitaroita eika bongoja. Bandilla on Rolandit ja mikissa infernaalinen kaiku. Valuuko korvistani verta? Eikun se olikin vuotava putki katossa. Siirran tuoliani.
Seinalla on digitaalinen kello, sekunnin tarkkuudella. 11:11:21. Sekuntien siina vaihtuessa silmien edessa havahdun kahteen ajatukseen: olen 26, kohta 27 & on aika palata hotellille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti