Leevi oksentaa yolla ja ramppaa vessassa pariin otteeseen. Ma en paase sangysta ylos kun on niin huono olo. Kohta kylla pitaisi olla sellainen vastustuskyky, etta selviaa mista vain.
Aamulla vahan parempi olo. Pestaan Visan kanssa pyykkia kylpparin lattialla. Tosi hyva saippua ja pieni vaateharja. Lika lahtee. Ripustetaan pyykit naruihin, jotka kiinnitetaan jesarilla huoneen seiniin. Kattorupeli paalle ja ikkuna auki. Kuivuu nopeasti.
Lahdemme aamupalalle eraaseen kahvilaan lahistolla. Pessi kiukuttelee. Tyontekija tulee valittamaan melusta ja pyytaa mua Pessin kanssa hetkeksi ulos rauhoittumaan. "Ei taida sulla olla lapsia, mister? Jos jotain asiakasta haittaa niin tulkoot itse meille sanomaan. Tai laittakaa oveen edes kyltti, NO KIDS ALLOWED!"
Ruokahalu meni.
Tulikin mieleen eras ihana juttu mita meille tapahtui toissapaivana. Hyppasimme taksiin, taksikuski laittoi mittarin paalle ja perille paastyamme pyysi kuitenki tuplahintaa. Selitti vain intiaksi jotain ihme huuhaata. Me jauhoimme takasi suomeksi. Paikalle keraantyi joukko intialaisia miehia. Pistivat kuskille luun kurkkuun, heristivat nyrkkia ja vaativat kuskia antamaan oikean vaihtorahan takaisin meille. Kuskilla iski pieni paniikki ja hermostuneesti nauraen antoi vihdoin periksi. Apuun tulleet miehet taputtivat meita olalle. Good good, vihdoin oikeutta meille!
Kaymme paivaunilla majatalossamme. Olo on sen jalkeen paljon parempi ja paasemme vihdoin CIMAan, nykytaiteen museoon. Ei mitaan hirvittavan vaikuttavia teoksia, mutta kiva katsoa. Ostamme sisalla olevasta taideliikkeesta mulle ja Visalle kaulakorut.
Kaymme Haldiramissa syomassa(valtavan iso ruokamarketti). Annokset ovat pienia. Kaymme myos ruokakaupassa ja ostamme pojille karkkia (ihan oikeeta sellaista!).
Palaamme Sudderstreetille, juomme tuoremehut katukahvilassa (Ostan yhden myos talle katunaislle, johon olemme tutustuneet. Hanesta on tullut hyva ystava meille), juttelemme mukavia muiden matkalaisten ja paikallisten kanssa ja kaymme ostamassa lentoliput Chennaihin. Lento lahtee tiistaina.
Ostan myos hennavaria, jolla teen Leeville kateen maalauksen. Leevi on ylpea omasta tatuoinnistaan.
Ainiin, ja HUILUN! ....en vain osaa soittaa silla. Kaunista kasityota kuitenkin. Enkohan ma jotain aanta saa aikaiseksi, kuha maltilla opettelen..
Nautin tasta kaupungista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti