Tiistai 10/2/2009, viiminen paiva Mamallapuramissa. Ennen check-outia kayn ostaan Saijalle ihmelaaketta vatsavaivoihin. "Electros - oral rehydration salts", pieni vihrea pussukka, sen nimeen Saija vannoo. Se sai vinkin Kalkutan-ystaviltaan. Vahan Suomen Osmosalin tyyppista jauhetta, blandataan veteen ja niin kuin Saija sanoo: jo yksi kulaus tekee ihmeita. Sita ei saa ihan kaikkialta, siksi ostan nelja pakkausta.
Eilinen virus on tuhonnut tahanastiset kuvat muistitikulta. Yritan viela katsoa, jos ne jotenkin sais takaisin, muttei taidot riita. Nettipaikan tyontekija vaatii 20 rupiaa kun kaytin konetta 10min eika mikaan toiminut, ei edes netti. Kerron sillekin miten sen tyopaikan tietokone tuhosi meidan kuukauden kuvat. "En aio maksaa sulle 20 rupiaa ja mun mielesta se on ok", sanon sille, ja se ymmartaa. Virus, pentele. No, ois vaa pitany olla varovaisempi.
Jutellaan ravintolassa englantilaisen miehen kanssa. Hassu tapaus. Se on tullut tanne toiden perassa, nyt se on muutamassa Bollywood-leffassa. Se nayttaa miten yhdessakin leffassa se takaa-ajoi paahenkiloa porraskaytavassa pyssy kadessa. Se laittaa kadet yhteen pyssyksi ja pyorii siina ravintolan lattialla. "Sitten tulen kulman takaa, wham!, kamera zuumautuu kasvoihin", se selostaa. Kreisia !
Jutellaan viela tovi EUsta, globalisaatiosta ja monikansallisista yrityksista. Sen antaa yhteystietonsa. Innokas aija. Silla on sukissa reikia, kainalot vahan hiessa ja aina kun se on tunnekuohun vallassa, sen kasikarvat nousee pystyyn, se nayttaa meille.
Kiiruhdetaan jo bussiin, kun Saija muistaa etta sen pikkuhousut jai hotellin narulle kuivuun. Se palaa hakeen ne ja Pessin housut. Bussissa ei ole ovia lainkaan, Leevi on innoissaan kun kerrankin paasi sellasen bussin kyytiin.
Tunnin paasta ollaan Chengalpattussa, josta on vaihto Vattalkunduun lahtevaan bussiin. Ei millaa loydeta paikkaa mista bussi lahtee. Lopulta joku mies tietaa, ei ihme ettei loydetty, pieni toimisto eika englanninkielista nimea ikkunassa. Taalla puhutaan tamilia, sen kirjotusasu on ihan kasittamaton, siita ei voi paatella mitaan. Pelkkia kaaria ja ympyroita.
Vattalkunduun meneva bussi on mainioa. Siina tosin pyorii DVD, Bollywood-actionia. Tassa nimenomaisessa leffassa on paljon pyssynlaukauksia ja ukkosta. Kaiutin on minun ja Leevin kohdalla. Peitan kadella Leevin korvat ja yritan itse kallistaa paatani niin, etta korvalehteni sieppaisivat vain osan aanista. Se itse asiassa onnistuukin aika hyvin. Lopulta DVD jumittaa ja bussiin laskeutuu ihana, ihana hiljaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti