Lauantai 24.2.
Kumily jaa taakse. White House oli hyva majapaikka. Sen emanta oli itsetietonen tapaus, se kaveli diivan elkein, hienostuneesti.
Otetaan ramabussi Kottayamiin, lanteen. Aina se yllattaa miten 150km vie neljat tuntia. Istutaan bussin etuosassa, jossa kuuma moottori hohkaa ja tootti kuulostaa laivan sumutorvelta. Kukkuloiden mutkaisilla teilla meita vastaan tulee kaarteessa bussi kovaa. Siina on kumit puoliks tyhjat (tai kuski varmaan ajattelee etta ne on puoliks taynna) ja se on puoliks meidan kaistalla (puoliks omalla kaistalla..) ja se on varmaan 30 astetta kallellaan kaarteessa. Ajattelen, etta nyt nahdaan eka liikenneonnettomuus, mutta kunnialla sen kuski tilanteen hoitaa. Ja kun ajattelen asiaa, meidan bussi nayttaa varmaan mutkissa ihan samalta.
Tovi myohemmin tien poskessa on rekka katollaan.
Kottayamissa junat on tayteen buukattuja, Saija saa meidat varasijalle 2. Kun mennaan iltakuudelta tarkastaan lipputilanne, lipunmyyja kertookin jo myyneensa meidan varasijat. "You didn't pay me", se vihjasee Saijalle. Ilmeisesti ois pitany lahjoa se aija. Kayn haukkumassa sen fucking two-faced bastardiksi.
Me ostetaan sitten alimman luokan liput, ne on tayteen ahdettuja kuumia "koyhien" karjavaunuja, ja toivotaan etta saadaan konduktoorilta liput ilmastoituun ylempaan luokkaan. Ja niinhan me saadaankin.
Kottayam -> Calicut, mutta olipa vain tyon takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti