Leevi oksentaa yolla ja ramppaa vessassa pariin otteeseen. Ma en paase sangysta ylos kun on niin huono olo. Kohta kylla pitaisi olla sellainen vastustuskyky, etta selviaa mista vain.
Aamulla vahan parempi olo. Pestaan Visan kanssa pyykkia kylpparin lattialla. Tosi hyva saippua ja pieni vaateharja. Lika lahtee. Ripustetaan pyykit naruihin, jotka kiinnitetaan jesarilla huoneen seiniin. Kattorupeli paalle ja ikkuna auki. Kuivuu nopeasti.
Lahdemme aamupalalle eraaseen kahvilaan lahistolla. Pessi kiukuttelee. Tyontekija tulee valittamaan melusta ja pyytaa mua Pessin kanssa hetkeksi ulos rauhoittumaan. "Ei taida sulla olla lapsia, mister? Jos jotain asiakasta haittaa niin tulkoot itse meille sanomaan. Tai laittakaa oveen edes kyltti, NO KIDS ALLOWED!"
Ruokahalu meni.
Tulikin mieleen eras ihana juttu mita meille tapahtui toissapaivana. Hyppasimme taksiin, taksikuski laittoi mittarin paalle ja perille paastyamme pyysi kuitenki tuplahintaa. Selitti vain intiaksi jotain ihme huuhaata. Me jauhoimme takasi suomeksi. Paikalle keraantyi joukko intialaisia miehia. Pistivat kuskille luun kurkkuun, heristivat nyrkkia ja vaativat kuskia antamaan oikean vaihtorahan takaisin meille. Kuskilla iski pieni paniikki ja hermostuneesti nauraen antoi vihdoin periksi. Apuun tulleet miehet taputtivat meita olalle. Good good, vihdoin oikeutta meille!
Kaymme paivaunilla majatalossamme. Olo on sen jalkeen paljon parempi ja paasemme vihdoin CIMAan, nykytaiteen museoon. Ei mitaan hirvittavan vaikuttavia teoksia, mutta kiva katsoa. Ostamme sisalla olevasta taideliikkeesta mulle ja Visalle kaulakorut.
Kaymme Haldiramissa syomassa(valtavan iso ruokamarketti). Annokset ovat pienia. Kaymme myos ruokakaupassa ja ostamme pojille karkkia (ihan oikeeta sellaista!).
Palaamme Sudderstreetille, juomme tuoremehut katukahvilassa (Ostan yhden myos talle katunaislle, johon olemme tutustuneet. Hanesta on tullut hyva ystava meille), juttelemme mukavia muiden matkalaisten ja paikallisten kanssa ja kaymme ostamassa lentoliput Chennaihin. Lento lahtee tiistaina.
Ostan myos hennavaria, jolla teen Leeville kateen maalauksen. Leevi on ylpea omasta tatuoinnistaan.
Ainiin, ja HUILUN! ....en vain osaa soittaa silla. Kaunista kasityota kuitenkin. Enkohan ma jotain aanta saa aikaiseksi, kuha maltilla opettelen..
Nautin tasta kaupungista.
30.1.2009
29.1.2009
PAIVA 23
Saija ja Leevi on vahan huonossa hapessa ja Pessi muuten vain kiukkunen. Kayn aamulla kaupassa ostaan safkaa. Aamupaiva menee hotellihuoneessa, sitten ne nukahtaa paivaunille. Kayn kavelylla, naen kuolleen kissanpennun kadunposkessa. Bodhgayassa nahtiin kuollu koira tienposkessa. Muttei ne oo mitaa verrattuna siihen, mita yks jenkkiukko, johon tutustuttiin Deep Gues Housessa, naki Varanasissa. Se naki tienposkessa kuolleen vastasyntyneen.
Mulla ja Saijalla on huono omatunto kun ollaan kerran pari kaytetty ihmisvetoista riksaa. Se on tyly duuni, jotenki ihmisarvoa alentavaa, vai onko? Ne aijat elaa silla touhulla. Kaupunki on aikeissa kieltaa ne.
Syon todella hyvaa ruokaa mukavassa paikassa. Saijalle ei oikein ruoka maistu, eika pojillekaan. Haen viela Starbucks-tyylisesta kahvilasta takeaway-americanon, tosi jees juoda vastajauhettua ku on lipittany laimeaa pikanestlea monta viikkoa. Saija ostaa pahoinvointilaaketta kotimatkalla. Paastaan hotellille niin saija spytaa. Leevi kay 20 kertaa paivassa pontolla. Pessi on terve, mina myos. Onneksi. Ei tasta muuten tulis mitaan.
Nahtavyyksien nakeminen siirtyy paiva paivalta, mutta ollaan taalla kunnes kaikki on varmasti terveita. Ei haittaa, viihdymme erittain hyvin.
uusia kuvia osoitteessa http://s497.photobucket.com/albums/rr339/visadoraduncan/
Mulla ja Saijalla on huono omatunto kun ollaan kerran pari kaytetty ihmisvetoista riksaa. Se on tyly duuni, jotenki ihmisarvoa alentavaa, vai onko? Ne aijat elaa silla touhulla. Kaupunki on aikeissa kieltaa ne.
Syon todella hyvaa ruokaa mukavassa paikassa. Saijalle ei oikein ruoka maistu, eika pojillekaan. Haen viela Starbucks-tyylisesta kahvilasta takeaway-americanon, tosi jees juoda vastajauhettua ku on lipittany laimeaa pikanestlea monta viikkoa. Saija ostaa pahoinvointilaaketta kotimatkalla. Paastaan hotellille niin saija spytaa. Leevi kay 20 kertaa paivassa pontolla. Pessi on terve, mina myos. Onneksi. Ei tasta muuten tulis mitaan.
Nahtavyyksien nakeminen siirtyy paiva paivalta, mutta ollaan taalla kunnes kaikki on varmasti terveita. Ei haittaa, viihdymme erittain hyvin.
uusia kuvia osoitteessa http://s497.photobucket.com/albums/rr339/visadoraduncan/
28.1.2009
PAIVA 22
Pojat heraa aikasin. Mennaa taas Kalin temppeliin. Torjutaan kaikki oppaat. Uhrialttarilla on iso vuohi. Miehet pesee ja kukittaa sen. Vuohiparka. Mutta tanaan on uhrivuohien onnenpaiva. Tanaan ei tapeta yhtaan vuohta. Hyva niin. Ehka meidan ei oo tarpeen naha sita touhua.
Otetaan taksi hotellille. Kuski tietaa missa Sudder Street on, hallelujaa ! Ja suostuu kayttaan mittaria, mika ihme ! Eikun ei sittenkaan. Ei se tiedakaan missa katu on. Ja mittarinkin peittaa likasella kankaalla. Saija pyytaa poistamaan rievun. Kun lopulta paastaan maaranpaahan, mies napayttaa mittarin kiinni ja pyytaa Saijalta triplahintaa. Tilttaan totaalisesti ja alan huutaa kuskille. Se pudottaa hinnan oikeaksi.
Lapsiperhe on taalla istuva maalitaulu kaikenmaailman kepulikeijoille.
Mietin puhelinkopin pitajaa, joka huolehtii katujen perheista, tuota miesta joka lainaa naisille korottomasti rahaa lasten laakkeisiin ja antaa oman postilaatikkonsa, jotta perheilla on jokin osoite johon vastaanottaa postia sukulaisilta, ja mietin vanhaa mummoa joka oli maksanut yhen naisen lapsen dengue-kuumeen hoidon, 25000 rupiaa. Nama naiset perheineen on syntyneet selvityjiksi. Osa niista selviaa, osa ei.
Leevi ja Saija nukkuu paivaunia, molemmat on vahan huonovointisia. Pessi ei suostu nukahtamaan. Meidan lakana on likainen. Toisena paivana taalla Pessi aiheutti sotkun ja pyysin uutta lakanaa. Sita tuodessaan respan mies sanoi mulle: "This no possible every day." "Well, at least this one time and I appreciate it", tiuskasin. Ihme nipotusta. Vois ehka tanaa kokeilla saada taas uuden.
Kalkuta on hieno kaupunki. Monet asiat toimii taalla, nahtiin jopa roska-auto tai jokin sen tapainen. Taalla ihmiset tuntuu olevan osa tata kaupunkia, antaa oman panoksensa kaupungille. Mumbaissa ne enemmanki vain imi kaiken mahollisen mehun kaupungista. Taalla on paljon sellasia epapaikkoja, rakennuksia ja alueita, joista ei oikein tieda onko ne syntymassa vai kuolemassa.
Pienimuotosia mellakoita reunakaupungilla. Laiton myrkkiviina tappaa asukkaita eika poliisi puutu asiaan. Tolla paarautatieasemalla oli toissapaivana ampumatapaus - rakkauden vuoksi, kuinkas muuten.
Kaydaan illalla syomassa hyvaa ruokaa. Menomatkalla, taas kerran, kuski yrittaa omiaan. Siina kun Saijan kans pistetaan hanttiin, taksin ymparille keraantyy mieslauma, jotain 15 henkea. Ne alkaa puolustaan meita ja nostaa alamolon ja on vihasia taksikuskille. Lopulta kuski antaa periksi ja tyytyy oikeaan hintaan. Saija on niin onnellisen nakonen; oikeus toteutui !
Raflan edessa on leikkipuisto keskella vilkasta risteysta, liikenteenjakajana. Kreisia! Ollaan syomassa nii kuuluu jarrujen kirskuntaa. Menen kurkkaan ovesta ulos: siella oli lahelta piti -tilanne, leikkipuistosta oli pari lasta juossu tielle. Ei varmaan eka kerta kun noin kay. Ehka kaupungin pitais ymparoida aidat piikkilangalla niinku muissakin puistoissa.
Otetaan taksi hotellille. Kuski tietaa missa Sudder Street on, hallelujaa ! Ja suostuu kayttaan mittaria, mika ihme ! Eikun ei sittenkaan. Ei se tiedakaan missa katu on. Ja mittarinkin peittaa likasella kankaalla. Saija pyytaa poistamaan rievun. Kun lopulta paastaan maaranpaahan, mies napayttaa mittarin kiinni ja pyytaa Saijalta triplahintaa. Tilttaan totaalisesti ja alan huutaa kuskille. Se pudottaa hinnan oikeaksi.
Lapsiperhe on taalla istuva maalitaulu kaikenmaailman kepulikeijoille.
Mietin puhelinkopin pitajaa, joka huolehtii katujen perheista, tuota miesta joka lainaa naisille korottomasti rahaa lasten laakkeisiin ja antaa oman postilaatikkonsa, jotta perheilla on jokin osoite johon vastaanottaa postia sukulaisilta, ja mietin vanhaa mummoa joka oli maksanut yhen naisen lapsen dengue-kuumeen hoidon, 25000 rupiaa. Nama naiset perheineen on syntyneet selvityjiksi. Osa niista selviaa, osa ei.
Leevi ja Saija nukkuu paivaunia, molemmat on vahan huonovointisia. Pessi ei suostu nukahtamaan. Meidan lakana on likainen. Toisena paivana taalla Pessi aiheutti sotkun ja pyysin uutta lakanaa. Sita tuodessaan respan mies sanoi mulle: "This no possible every day." "Well, at least this one time and I appreciate it", tiuskasin. Ihme nipotusta. Vois ehka tanaa kokeilla saada taas uuden.
Kalkuta on hieno kaupunki. Monet asiat toimii taalla, nahtiin jopa roska-auto tai jokin sen tapainen. Taalla ihmiset tuntuu olevan osa tata kaupunkia, antaa oman panoksensa kaupungille. Mumbaissa ne enemmanki vain imi kaiken mahollisen mehun kaupungista. Taalla on paljon sellasia epapaikkoja, rakennuksia ja alueita, joista ei oikein tieda onko ne syntymassa vai kuolemassa.
Pienimuotosia mellakoita reunakaupungilla. Laiton myrkkiviina tappaa asukkaita eika poliisi puutu asiaan. Tolla paarautatieasemalla oli toissapaivana ampumatapaus - rakkauden vuoksi, kuinkas muuten.
Kaydaan illalla syomassa hyvaa ruokaa. Menomatkalla, taas kerran, kuski yrittaa omiaan. Siina kun Saijan kans pistetaan hanttiin, taksin ymparille keraantyy mieslauma, jotain 15 henkea. Ne alkaa puolustaan meita ja nostaa alamolon ja on vihasia taksikuskille. Lopulta kuski antaa periksi ja tyytyy oikeaan hintaan. Saija on niin onnellisen nakonen; oikeus toteutui !
Raflan edessa on leikkipuisto keskella vilkasta risteysta, liikenteenjakajana. Kreisia! Ollaan syomassa nii kuuluu jarrujen kirskuntaa. Menen kurkkaan ovesta ulos: siella oli lahelta piti -tilanne, leikkipuistosta oli pari lasta juossu tielle. Ei varmaan eka kerta kun noin kay. Ehka kaupungin pitais ymparoida aidat piikkilangalla niinku muissakin puistoissa.
PAIVA 21
tiistai 27.
Pessi voi jo paremmin, tropit tehoaa jee. Se on uhmakas ja luulee olevansa jo iso poika eika halua etta kadesta pidetaan kiinni kun kavellaan ja suuttuu kun kiellan nykimasta oljyista aggregaattia kayntiin.
Lahden poikien kanssa puistoon, jotta Saija saa levata. En yllaty kun taksikuskit ei osaa ElliotParkiin, kaupungin suurimpaan puistoalueeseen. Taalla on tahanastisen Intiamme huonoimmat kuskit. Ne ei suostu ajaan lyhytta matkaa mittari paalla, vaan vaatii suoraan kolminkertaista hintaa. Eika me koskaa suostuta siihen.
Niinpa kavelen metroasemalle, reppu selassa, Pessi liinassa etupuolella ja Leevi olkapailla.
Puisto taitaa olla kiinni. Kavelen portista silti sisaan, kai nahdakseni kuinka pitkalle paastaan. 10 metria. "Excuse me, Sir, please come back at 1pm."
Niinpa me taas kavellaan.
Pari kilsaa myohemmin mennaan hienoon ja kalliiseen ravintolaan. Siella on juna sisalla. Kuinka moni isa kahen poikalapsen kanssa torjuis sellaisen ravintolan ? No ei ainakaan tama isa. Pojat leikkii veturissa, tilaan meille muodon vuoksi jaatelot, mutta ei me syoda niita. Onneksi paikassa sattuu olemaan hyva vessa, Leevilla on taas pakki sekaisin. Pestessani Leevin kasia Pessi nappaa pisuaarista raikastimen. Pesen Pessit kadet uudestaan.
Haistatan pitkat parille taksikuskille. Kaks tuntia myohemmin ollaan takas hotellilla.
Ollaa tutustuttu yhtee naiseen, 25v.(nayttaa kymmenen vuotta vanhemmalta), kolmen lapsen aiti. Ne asuu kadulla ja sen mies putsaa ammatikseen korvia. "Ear cleaning, no very good business", nainen paljastaa minulle, mutta jotenkin osasin sen arvata. Nainen on hyvasydaminen ja iloinen. Se kertoo meille paljon asioita elamasta Kalkutasssa. Antaa vinkkeja lastensairaaloiden suhteen. Se ei pyyda meilta koskaan rahaa. Pelkastaan vaatteita, jos meilla sattuis oleen ylimaaraista lastenkledjua. Sen seitsenvuotias esikoinen on Leevin kokonen. Luvattiin tarkistaa, jos meilla on ylimaaraista, varmaan on ja varmaan annetaan. Kovasti toivon etta se kiittais sitten joskus kun..
Mukavasta kaupungista huolimatta olen vasyneempi kuin kertaakaan aiemmin reissumme aikana. Paata sarkee.
Leevi valittaa illalla pontolla mahakipua. Kuumetta 39.
Pessi voi jo paremmin, tropit tehoaa jee. Se on uhmakas ja luulee olevansa jo iso poika eika halua etta kadesta pidetaan kiinni kun kavellaan ja suuttuu kun kiellan nykimasta oljyista aggregaattia kayntiin.
Lahden poikien kanssa puistoon, jotta Saija saa levata. En yllaty kun taksikuskit ei osaa ElliotParkiin, kaupungin suurimpaan puistoalueeseen. Taalla on tahanastisen Intiamme huonoimmat kuskit. Ne ei suostu ajaan lyhytta matkaa mittari paalla, vaan vaatii suoraan kolminkertaista hintaa. Eika me koskaa suostuta siihen.
Niinpa kavelen metroasemalle, reppu selassa, Pessi liinassa etupuolella ja Leevi olkapailla.
Puisto taitaa olla kiinni. Kavelen portista silti sisaan, kai nahdakseni kuinka pitkalle paastaan. 10 metria. "Excuse me, Sir, please come back at 1pm."
Niinpa me taas kavellaan.
Pari kilsaa myohemmin mennaan hienoon ja kalliiseen ravintolaan. Siella on juna sisalla. Kuinka moni isa kahen poikalapsen kanssa torjuis sellaisen ravintolan ? No ei ainakaan tama isa. Pojat leikkii veturissa, tilaan meille muodon vuoksi jaatelot, mutta ei me syoda niita. Onneksi paikassa sattuu olemaan hyva vessa, Leevilla on taas pakki sekaisin. Pestessani Leevin kasia Pessi nappaa pisuaarista raikastimen. Pesen Pessit kadet uudestaan.
Haistatan pitkat parille taksikuskille. Kaks tuntia myohemmin ollaan takas hotellilla.
Ollaa tutustuttu yhtee naiseen, 25v.(nayttaa kymmenen vuotta vanhemmalta), kolmen lapsen aiti. Ne asuu kadulla ja sen mies putsaa ammatikseen korvia. "Ear cleaning, no very good business", nainen paljastaa minulle, mutta jotenkin osasin sen arvata. Nainen on hyvasydaminen ja iloinen. Se kertoo meille paljon asioita elamasta Kalkutasssa. Antaa vinkkeja lastensairaaloiden suhteen. Se ei pyyda meilta koskaan rahaa. Pelkastaan vaatteita, jos meilla sattuis oleen ylimaaraista lastenkledjua. Sen seitsenvuotias esikoinen on Leevin kokonen. Luvattiin tarkistaa, jos meilla on ylimaaraista, varmaan on ja varmaan annetaan. Kovasti toivon etta se kiittais sitten joskus kun..
Mukavasta kaupungista huolimatta olen vasyneempi kuin kertaakaan aiemmin reissumme aikana. Paata sarkee.
Leevi valittaa illalla pontolla mahakipua. Kuumetta 39.
PAIVA 20
Republic independence day. Viime yona vuorokauden vaihteessa jossain ammuttiin raketteja.
Kaduilla on hiljaista. Kaikki on puistossa. Kaymme hevosajelulla, Leevi diggaa. Kuski yrittaa lopussa peria tuplat sovitusta hinnasta.
Mennaan katsoon Kalin temppelia. Tuima jumalatar kaipaa tuoretta verta. Vuohien uhrausseremonia oli (onneksi/valitettavasti?) jo aamulla. Lahjoitamme 500 rupiaa temppelille, opas on kiittamaton kun emme anna 2500 rupiaa.
Kaymme safkaan illalla shoppailualueella. Saija syo fisua ja alkaa voida pahoin. Han oksentaa yolla.
Kaduilla on hiljaista. Kaikki on puistossa. Kaymme hevosajelulla, Leevi diggaa. Kuski yrittaa lopussa peria tuplat sovitusta hinnasta.
Mennaan katsoon Kalin temppelia. Tuima jumalatar kaipaa tuoretta verta. Vuohien uhrausseremonia oli (onneksi/valitettavasti?) jo aamulla. Lahjoitamme 500 rupiaa temppelille, opas on kiittamaton kun emme anna 2500 rupiaa.
Kaymme safkaan illalla shoppailualueella. Saija syo fisua ja alkaa voida pahoin. Han oksentaa yolla.
PAIVA 19
Tanaan on sunnuntai. Vaikea pysya paivissa mukana. Hyva kirjoittaa valilla muistiin, etta voi laskea taas seuraavalla kerralla missa mennaan.
Lahdemme taksilla CIMAan, nykytaiteen museoon. Se on kiinni. Paatamme menna lahella olevaan Woodland Hospitaliin Pessin kuumeen takia. Laakari on mukava ja ymmarrettava. Han on huolissaan Pessista kun kuume on kestanyt jo viikon. Maaraa Pessille uuden antibiootin ja antihistamiinia. Meidan taytyy soittaa viela huomenna onko laake tepsinyt.
Menemme takaisin majataloomme lepaamaan. Pessi on kiukkuinen. Illalla kaymme viela syomassa. Paikkojen ollessa kiinni eksymme kalliiseen pizzapaikkaan. Maksamme yhdesta pizzasta, kahdesta juomasta ja yhdesta alkupalasta kahden yon hinnan. Olenko tullu pihiksi ? Hinta kirpaisee. Pitikin tulla tahan ravintolaan! Lahdemme lyotyina takaisin halpaan majapaikkaamme.
Visa kavaisee illalla viela nauttimassa halvat ranskikset, kun mina nukutan poikia. Aika kuluu nopeeta.
Lahdemme taksilla CIMAan, nykytaiteen museoon. Se on kiinni. Paatamme menna lahella olevaan Woodland Hospitaliin Pessin kuumeen takia. Laakari on mukava ja ymmarrettava. Han on huolissaan Pessista kun kuume on kestanyt jo viikon. Maaraa Pessille uuden antibiootin ja antihistamiinia. Meidan taytyy soittaa viela huomenna onko laake tepsinyt.
Menemme takaisin majataloomme lepaamaan. Pessi on kiukkuinen. Illalla kaymme viela syomassa. Paikkojen ollessa kiinni eksymme kalliiseen pizzapaikkaan. Maksamme yhdesta pizzasta, kahdesta juomasta ja yhdesta alkupalasta kahden yon hinnan. Olenko tullu pihiksi ? Hinta kirpaisee. Pitikin tulla tahan ravintolaan! Lahdemme lyotyina takaisin halpaan majapaikkaamme.
Visa kavaisee illalla viela nauttimassa halvat ranskikset, kun mina nukutan poikia. Aika kuluu nopeeta.
PAIVA 18
Saavumme Kalkutaan 7.30 aamulla. Otamme taksin, josta jalleen kerran joudumme pulittamaan ylihinnan, mutta vain vahan koska kuski ei osaa heti siihen hotelliin, johon halutaan. Hotelli on taynna, saamme onneksi jattaa laukut sinne etsiessamme uutta hotellia. Syomme aamupalaa Sudder Streetilla.
Kiertelemme erilaisia hostelleja. Monet ovat taynna, joistain loytyy huoneita mutta ihan kamalia koppeja tai ylihinnoiteltuja laatuun nahden. Jestas etta on paljon portaita!
Vihdoin saamme huoneen Continental Guest Housesta, 350rs=7euroa, omalla kylpyhuoneella. Lattia on hyva, mutta kylpyhuoneessa ei ole pesuallasta. Kuuma vesi amparilla. Huone on valoisa, ikkunoita. Ihan hyva.
Nukumme kaikki pitkat paikkarit. Illalla kavelemme hieman lahiymparistossa. Pidan tasta kaupungista. Visa on samaa mielta. Eras katunainen tekee kateeni hennatatuoinnin, siita tulee kaunis. Naisen nimi on Gita ja han kertoo lapsistaan.
Pessilla nousee taas kuume.
Kiertelemme erilaisia hostelleja. Monet ovat taynna, joistain loytyy huoneita mutta ihan kamalia koppeja tai ylihinnoiteltuja laatuun nahden. Jestas etta on paljon portaita!
Vihdoin saamme huoneen Continental Guest Housesta, 350rs=7euroa, omalla kylpyhuoneella. Lattia on hyva, mutta kylpyhuoneessa ei ole pesuallasta. Kuuma vesi amparilla. Huone on valoisa, ikkunoita. Ihan hyva.
Nukumme kaikki pitkat paikkarit. Illalla kavelemme hieman lahiymparistossa. Pidan tasta kaupungista. Visa on samaa mielta. Eras katunainen tekee kateeni hennatatuoinnin, siita tulee kaunis. Naisen nimi on Gita ja han kertoo lapsistaan.
Pessilla nousee taas kuume.
PAIVA 17
Check-out Deep Guest Housesta klo 12. Jatamme rinkat sinne sailytykseen. Vietamme paivan viela Bodhgayassa ennen kuin junamme lahtee.
Kiertelemme temppeleita. Erilaisista ulkoasuista huolimatta kaikki ovat sisalta melkein samanlaisia.
Japanilaisen temppelin pihalla on siisti leikkipuisto. Visa ja pojat leikkivat siina sen aikaa kun mina meditoin tunnin ilmaisessa zazen-meditaatiossa. Rentouttavaa. Kuulen kaikki aanet todella selkeasti. Hirnuuko jossain hevonen, lehma vai elefantti?
Jaamme moottoririksan kahden ranskalaisen kanssa Gayan juna-asemalle. Poika osaa suomea! Han opiskeli 10 vuotta sitten Turussa. Han soittaa huilua pojille.
Juna on ajoissa. Paasemme ylimmilli pedeille nukkumaan. Kalkutta here we come !
Kiertelemme temppeleita. Erilaisista ulkoasuista huolimatta kaikki ovat sisalta melkein samanlaisia.
Japanilaisen temppelin pihalla on siisti leikkipuisto. Visa ja pojat leikkivat siina sen aikaa kun mina meditoin tunnin ilmaisessa zazen-meditaatiossa. Rentouttavaa. Kuulen kaikki aanet todella selkeasti. Hirnuuko jossain hevonen, lehma vai elefantti?
Jaamme moottoririksan kahden ranskalaisen kanssa Gayan juna-asemalle. Poika osaa suomea! Han opiskeli 10 vuotta sitten Turussa. Han soittaa huilua pojille.
Juna on ajoissa. Paasemme ylimmilli pedeille nukkumaan. Kalkutta here we come !
22.1.2009
PAIVA 16
Tehdaan aamutoimet nopeasti. Kymmeneksi tilaamamme autoriksa odottaa hotellin edessa, siina on lauma pojankloppeja ymparilla.
Riksa ajaa meita varttitunnin asfaltilla, toisen vartin tosi kuoppaista kylatieta. Saija lyo paan kattokehikkoon kun ylitetaan ojaa.
Paastaan vuorille. Komea naky. Paitsi ei ne kaupittelijat ja kerjalaiset. Niilla on hassu symbioosi: kaupittelijat myy pussitettuja kolikoita, jotka voi ostaa viidella kyballa ja jakaa sitten kerjalaisille. Ne myy myos karkkia samalla periaatteella. Ostamme karkkipussin, Saija ja pojat jakaa niita lapsille. Myyja sanoo etta saa itelle vain 2rs/pussi. En enaa usko niita.
Ylos on kiva pikku kavely. Paikallinen poika on meidan mukana, oppaana ikaankuin, haluaa kantaa Leevin ylos ja on naatti perilla. Kaydaan luolassa, jossa Iso B aikanaan meditoi kuus paivaa. Luola on pieni ja taynna turisteja. Sisalla huonossa ilmassa vahtii poika lahjoituslaatikkoa. Han pyytaa minultakin rahaa siihen. Annan lompakostani viimeiset kolikot. Poika alkaa jupista kun en antanut enempaa.
Laskeudutaan vuorelta ja hypataan riksaan. Meidan pitaa maksaa yllari pysakointimaksu 20 rupiaa. Ollaan Saijan kans tiukkoja: "Mistaan muista maksuista ei kerrottu etukateen, joten emme maksa." Kuskilla ei ole rahaa mukana, joten maksamme silla ehdolla, etta se vahennetaan tilausajon hinnasta (300rs). Kuski suostuu, mutta siina vaiheessa pojat neuvottelevat parkkimaksuksi kympin.
Ajetaan kilometri kuoppatieta, kun yhtakkia tielle on ilmestynyt alyton puupolli. Oheisen kylan asukkaat perii kasittamatonta tietullia. Maksun jalkeen ne vetaa tukin sivuun. Kilometri myohemmin sama toistuu.
Ja sitten aika erikoinen tapaus. Meidan "opas", noyra buddhistipoika (haluaa isona laakariksi ja menna tulevana itsenaisyyspaivana Nepaliin sanomaan ihmisille, etta "Alkaa tapelko") pyytaa multa kympin. Kysyn: "What for?". "Just wait..", han vastaa ja menee johonkin mokkiin. Ilmeisesti ongelmia tietullin kanssa. Liikumme kymmenen metria eteenpain. Poika tulee takaisin. Mutta se ryokale ostikin itelleen keksipaketin, meikan rahoilla ! Siina ne sitten kotimatkalla kuskin kanssa mussuttaa niita.
Ja..
..paastaan hotellille niin se poju pyytaa viela, jos me voitais kustantaa sille koulukirjat (eli antaa rahaa sille, niin se ostaa "koulukirjat"). Katon Saijaa - tunnen tuon ilmeen. Saijalla on toisinaan kotopuolessa sama ilme, kun olen arsyttanyt Saijaa ja jos sanon sanankin viela, se tirpasee mua lattyyn. Se ilme.
Vaikka ollaan valkoihosia, ei se tarkota etta meilla olis ylimaaraista rahaa. Joka kaupungissa olen nahnyt vahintaan yhden mieslauman, joka osoittaa meita ja sanoo: "Americanos". No ei me olla rikkaita jenkkeja. Lapsiperhe sosiaaliturvan varassa. Eraskin poika oli ihmeissaa, kun kerroin etta tehtiin kaheksantuntista tyopaivaa ennen reissua. Eika meidan tyopaivien aikana voinu ottaa parintunnin nokosia tai kayda leffassa tai pyhalla vuorella.
Uskontojen todellinen luonne on aika kaukana siita epapyhasta humusta, joka taalla kaytannossa toteutuu, mietin.
Televisiossa ja mainoskylteissa ei nay tummaihosia kansalaisia likaisilla kaduilla. Niissa on valkoihosimmat intialaiset siivotuilla bulevardeilla.
Aika fuulaa on vaittaa, etta turismi sotkee ympariston. Paikalliset on taysin valinpitamattomia luonnon suhteen. Orpolapsesta buddhalaismunkkiin, kaikki ne heittaa roskat maahan. Ne kattoo ihmeissaan, kun Saijan kans tyhjennetaan taskut paivan mittaan kertyneista jatteista kylan ainoaan roskikseen.
Ja voi kun taalla revitaan maasta kaikki hedelmallinen, mita voi hyodyntaa ja jaljelle jaanyt kuoppa taytetaan oljykanistereilla.
Nahdaan 25-metrinen betonibuddha. "Mina en ole ikina nahnyt noin isoa patsasta", Leevi toteaa. Joo-o, on siina aijalla kokoa.
Pessi popsii pillerit vain puuron seassa. Leevi syo pannukakun aina niin, etta taittaa sen kahtia ja haukkaa keskelta, ja aina lopussa lautasella on Emmental-viipaleen nakoiset jamat. Saijaa ei onnista ruokavalinnassa. Mutta molemmat Saijan kaa ollaan tykastytty yhteen suklaapatukkaan, josta saa mukavasti sokeria. Ei paase lihomaan, kun kantaa poikia paivat pitkat tai juoksee niiden perassa. Paivisin ei ehi tai voi, lasten takia, nukkua. Muistan kun koulukaveri kehotti ottamaan mukaan paljon lukemista ja musiikkia - joutilaana saa Intiassa olla. Huomaan, etta riittaa kun ottaa lapset mukaan. Eilenillalla kuunneltiin Saijan kaa Mobya kannykasta, kun pojat oli nukahtanu. Se oli kivaa.
Hotelli on todella hyva, kiitos henkilokunnan joka on todella ystavallinen. Ne on samaa sukua. Tarjoilija tuo mulle vihreaa teeta saan viiletessa. Annetaan mielellaan tippia niille. Saatiin heilta suklaakakkuakin asken, kun yksi tytoista oli leiponut. Tallainen vaihtokauppa on lahempana Buddhan ajatuksia, luulen. Ja tassa hotellissa myos he osaavat kiittaa.
Lannenmiehen on taalla niin helppoa jos on vain dollareita taskussa. Ei tarvii kuin ottaa vaan, mitaan ei tartte oikeasti antaa, yhteison huolet voi jattaa taakse vain hyppaamalla junaan. Valkoihoiset uusissa silkkisareissa fillaririksan kyydissa matkalla meditoimaan, on se jotenkin irvokasta, mutta sitahan me itekin tehdaan. Ja joka paikassa toivotaan, etta olis siistia ja rauhallista ja idyllista, mutta paikallisten pitaa taistella selviytyakseen siina missa lankkareidenkin, ja se jattaa jalkensa ymparistoon. Ei taalla kaikki voi viljella riisia ja elaa kynttilanvalossa. Varsinkaan, jos haluaa nayttaa David Beckhamilta.
Vessan putkista nousee kummallisia parisenttisia otokoita huoneeseen. Ne on sen varisia ja muotosia, ettei niiden pitais nousta maan pinnalle. Mutta ehka ne ajattelee minusta samoin.
Huomenna lahdetaan Kolkataan, Kalkuttaan, brittikolonialismin jaanteet, saas naha kuin kay.
Siella on shopping mall.
Riksa ajaa meita varttitunnin asfaltilla, toisen vartin tosi kuoppaista kylatieta. Saija lyo paan kattokehikkoon kun ylitetaan ojaa.
Paastaan vuorille. Komea naky. Paitsi ei ne kaupittelijat ja kerjalaiset. Niilla on hassu symbioosi: kaupittelijat myy pussitettuja kolikoita, jotka voi ostaa viidella kyballa ja jakaa sitten kerjalaisille. Ne myy myos karkkia samalla periaatteella. Ostamme karkkipussin, Saija ja pojat jakaa niita lapsille. Myyja sanoo etta saa itelle vain 2rs/pussi. En enaa usko niita.
Ylos on kiva pikku kavely. Paikallinen poika on meidan mukana, oppaana ikaankuin, haluaa kantaa Leevin ylos ja on naatti perilla. Kaydaan luolassa, jossa Iso B aikanaan meditoi kuus paivaa. Luola on pieni ja taynna turisteja. Sisalla huonossa ilmassa vahtii poika lahjoituslaatikkoa. Han pyytaa minultakin rahaa siihen. Annan lompakostani viimeiset kolikot. Poika alkaa jupista kun en antanut enempaa.
Laskeudutaan vuorelta ja hypataan riksaan. Meidan pitaa maksaa yllari pysakointimaksu 20 rupiaa. Ollaan Saijan kans tiukkoja: "Mistaan muista maksuista ei kerrottu etukateen, joten emme maksa." Kuskilla ei ole rahaa mukana, joten maksamme silla ehdolla, etta se vahennetaan tilausajon hinnasta (300rs). Kuski suostuu, mutta siina vaiheessa pojat neuvottelevat parkkimaksuksi kympin.
Ajetaan kilometri kuoppatieta, kun yhtakkia tielle on ilmestynyt alyton puupolli. Oheisen kylan asukkaat perii kasittamatonta tietullia. Maksun jalkeen ne vetaa tukin sivuun. Kilometri myohemmin sama toistuu.
Ja sitten aika erikoinen tapaus. Meidan "opas", noyra buddhistipoika (haluaa isona laakariksi ja menna tulevana itsenaisyyspaivana Nepaliin sanomaan ihmisille, etta "Alkaa tapelko") pyytaa multa kympin. Kysyn: "What for?". "Just wait..", han vastaa ja menee johonkin mokkiin. Ilmeisesti ongelmia tietullin kanssa. Liikumme kymmenen metria eteenpain. Poika tulee takaisin. Mutta se ryokale ostikin itelleen keksipaketin, meikan rahoilla ! Siina ne sitten kotimatkalla kuskin kanssa mussuttaa niita.
Ja..
..paastaan hotellille niin se poju pyytaa viela, jos me voitais kustantaa sille koulukirjat (eli antaa rahaa sille, niin se ostaa "koulukirjat"). Katon Saijaa - tunnen tuon ilmeen. Saijalla on toisinaan kotopuolessa sama ilme, kun olen arsyttanyt Saijaa ja jos sanon sanankin viela, se tirpasee mua lattyyn. Se ilme.
Vaikka ollaan valkoihosia, ei se tarkota etta meilla olis ylimaaraista rahaa. Joka kaupungissa olen nahnyt vahintaan yhden mieslauman, joka osoittaa meita ja sanoo: "Americanos". No ei me olla rikkaita jenkkeja. Lapsiperhe sosiaaliturvan varassa. Eraskin poika oli ihmeissaa, kun kerroin etta tehtiin kaheksantuntista tyopaivaa ennen reissua. Eika meidan tyopaivien aikana voinu ottaa parintunnin nokosia tai kayda leffassa tai pyhalla vuorella.
Uskontojen todellinen luonne on aika kaukana siita epapyhasta humusta, joka taalla kaytannossa toteutuu, mietin.
Televisiossa ja mainoskylteissa ei nay tummaihosia kansalaisia likaisilla kaduilla. Niissa on valkoihosimmat intialaiset siivotuilla bulevardeilla.
Aika fuulaa on vaittaa, etta turismi sotkee ympariston. Paikalliset on taysin valinpitamattomia luonnon suhteen. Orpolapsesta buddhalaismunkkiin, kaikki ne heittaa roskat maahan. Ne kattoo ihmeissaan, kun Saijan kans tyhjennetaan taskut paivan mittaan kertyneista jatteista kylan ainoaan roskikseen.
Ja voi kun taalla revitaan maasta kaikki hedelmallinen, mita voi hyodyntaa ja jaljelle jaanyt kuoppa taytetaan oljykanistereilla.
Nahdaan 25-metrinen betonibuddha. "Mina en ole ikina nahnyt noin isoa patsasta", Leevi toteaa. Joo-o, on siina aijalla kokoa.
Pessi popsii pillerit vain puuron seassa. Leevi syo pannukakun aina niin, etta taittaa sen kahtia ja haukkaa keskelta, ja aina lopussa lautasella on Emmental-viipaleen nakoiset jamat. Saijaa ei onnista ruokavalinnassa. Mutta molemmat Saijan kaa ollaan tykastytty yhteen suklaapatukkaan, josta saa mukavasti sokeria. Ei paase lihomaan, kun kantaa poikia paivat pitkat tai juoksee niiden perassa. Paivisin ei ehi tai voi, lasten takia, nukkua. Muistan kun koulukaveri kehotti ottamaan mukaan paljon lukemista ja musiikkia - joutilaana saa Intiassa olla. Huomaan, etta riittaa kun ottaa lapset mukaan. Eilenillalla kuunneltiin Saijan kaa Mobya kannykasta, kun pojat oli nukahtanu. Se oli kivaa.
Hotelli on todella hyva, kiitos henkilokunnan joka on todella ystavallinen. Ne on samaa sukua. Tarjoilija tuo mulle vihreaa teeta saan viiletessa. Annetaan mielellaan tippia niille. Saatiin heilta suklaakakkuakin asken, kun yksi tytoista oli leiponut. Tallainen vaihtokauppa on lahempana Buddhan ajatuksia, luulen. Ja tassa hotellissa myos he osaavat kiittaa.
Lannenmiehen on taalla niin helppoa jos on vain dollareita taskussa. Ei tarvii kuin ottaa vaan, mitaan ei tartte oikeasti antaa, yhteison huolet voi jattaa taakse vain hyppaamalla junaan. Valkoihoiset uusissa silkkisareissa fillaririksan kyydissa matkalla meditoimaan, on se jotenkin irvokasta, mutta sitahan me itekin tehdaan. Ja joka paikassa toivotaan, etta olis siistia ja rauhallista ja idyllista, mutta paikallisten pitaa taistella selviytyakseen siina missa lankkareidenkin, ja se jattaa jalkensa ymparistoon. Ei taalla kaikki voi viljella riisia ja elaa kynttilanvalossa. Varsinkaan, jos haluaa nayttaa David Beckhamilta.
Vessan putkista nousee kummallisia parisenttisia otokoita huoneeseen. Ne on sen varisia ja muotosia, ettei niiden pitais nousta maan pinnalle. Mutta ehka ne ajattelee minusta samoin.
Huomenna lahdetaan Kolkataan, Kalkuttaan, brittikolonialismin jaanteet, saas naha kuin kay.
Siella on shopping mall.
21.1.2009
Paiva 15
Ihanaa herata kun olo on jo paljon parempi. Malaria poissuljettu... viela. :)
Haluaisimme lahtea tanaan laheisille vuorille luolatemppeliin, jossa Buddha vietti useita paivia, (Oliko se niin?). Kaydaan kuitenkin aluksi ostamassa uusi reppu, jossa on helpompi kantaa kameroita ja muuta tarkeeta. Aikaa kuluu ja paatamme sittenkin menna vain joen toiselle puolelle olevaan kylaan.
Saamme heti mukavan koulupojan kaveriksi (opiskelee englantia), joka haluaa vieda meidat tutustumaan eraaseen koyhien lasten kouluun.
Saamme erinomaisen vastaanoton. Muutama poika esittaa meille tanssin. Toisessa luokassa lapset laulavat meille. Opettaja ei ymmarra hyvin englantia, mutta nauraa ja nyokyttelee kuitenkin kun juttelemme hanelle. Leevia ujostuttaa. Kaikki haluaisivat leikkia hanen kanssaan... ja nauravat kuullessaan etta Leevi onki poika. Hmmm.. onneksi Leevi ei ymmarra viela kaikkea.
Toinen opettaja seisoo luokan keskella keppi kadessa. Jos joku oppilaista innostuu liikaa han kohottaa keppia ja uhkaa oppilasta rauhoittumaan. Emme onneksi joutuneet nakemaan yhtaan iskua.
Rehtori on hieman pettynyt kun emme voi avustaa koulua mitenkaan (vaikka ei han omasta mielestaan mitaan vaadikkaan, kysyy vain, jos... ).
Kavelemme riisipeltojen reunoilla. Kaunis maaseutu. Vihreaa. Rauhallista. Lehmat tekevat pelloilla toita. Riisisato kuivuu talontapaisiksi rakennetuissa paaseissa. Maistamme. Riisia se on!
Taalla tunnelma on aivan erilainen kuin joen toisella puolella Bodhgayassa.
Tuntuu hyvalta nahda tallaistakin.
Palaamme takaisin majataloomme ennen pimeantuloa. Kaytamme Pessin laakarissa kun hanelle nousi jalleen kuume. Laakari toteaa Pessilla olevan korvatulehdus (katsoi taskulampulla) ja keuhkoissa jotain rahinaa. Saamme antibiootit ja korvatippoja.
Palaamme jalleen majataloomme. Kattoravintolassa on hyva ruoka ja ravintolanpitajan tytot leikittavat poikia, jalleen.
Pian nukkumaan. Huomenna aamulla lahdemme sinne vuorille. Saimme kyydin jo hoidettua.
Haluaisimme lahtea tanaan laheisille vuorille luolatemppeliin, jossa Buddha vietti useita paivia, (Oliko se niin?). Kaydaan kuitenkin aluksi ostamassa uusi reppu, jossa on helpompi kantaa kameroita ja muuta tarkeeta. Aikaa kuluu ja paatamme sittenkin menna vain joen toiselle puolelle olevaan kylaan.
Saamme heti mukavan koulupojan kaveriksi (opiskelee englantia), joka haluaa vieda meidat tutustumaan eraaseen koyhien lasten kouluun.
Saamme erinomaisen vastaanoton. Muutama poika esittaa meille tanssin. Toisessa luokassa lapset laulavat meille. Opettaja ei ymmarra hyvin englantia, mutta nauraa ja nyokyttelee kuitenkin kun juttelemme hanelle. Leevia ujostuttaa. Kaikki haluaisivat leikkia hanen kanssaan... ja nauravat kuullessaan etta Leevi onki poika. Hmmm.. onneksi Leevi ei ymmarra viela kaikkea.
Toinen opettaja seisoo luokan keskella keppi kadessa. Jos joku oppilaista innostuu liikaa han kohottaa keppia ja uhkaa oppilasta rauhoittumaan. Emme onneksi joutuneet nakemaan yhtaan iskua.
Rehtori on hieman pettynyt kun emme voi avustaa koulua mitenkaan (vaikka ei han omasta mielestaan mitaan vaadikkaan, kysyy vain, jos... ).
Kavelemme riisipeltojen reunoilla. Kaunis maaseutu. Vihreaa. Rauhallista. Lehmat tekevat pelloilla toita. Riisisato kuivuu talontapaisiksi rakennetuissa paaseissa. Maistamme. Riisia se on!
Taalla tunnelma on aivan erilainen kuin joen toisella puolella Bodhgayassa.
Tuntuu hyvalta nahda tallaistakin.
Palaamme takaisin majataloomme ennen pimeantuloa. Kaytamme Pessin laakarissa kun hanelle nousi jalleen kuume. Laakari toteaa Pessilla olevan korvatulehdus (katsoi taskulampulla) ja keuhkoissa jotain rahinaa. Saamme antibiootit ja korvatippoja.
Palaamme jalleen majataloomme. Kattoravintolassa on hyva ruoka ja ravintolanpitajan tytot leikittavat poikia, jalleen.
Pian nukkumaan. Huomenna aamulla lahdemme sinne vuorille. Saimme kyydin jo hoidettua.
20.1.2009
PAIVA 14
Kaydaan kattoon Buddhan kunniaksi rakennettua temppelia. Nahdaan kultainen Buddha, lampi taynna iilimatoja tai pikku merihirvioita. Nahdaan myos jalkelainen siita puusta, jonka alla Buddha koki valaistuksen.
Saijan kuume ei ota hellittaakseen. Se kay laakarissa, saa laakkeita. Jalassa on ilmeisesti hyttysenpistoksia. Saijan pitaa menna huomena uuestaan laakariin. Jos kuume ei taitu, malariatesteihin.
Kepulit intialaiset on kopsannu meidan Visan ja yrittany tanaa tilata lentoliput ja jonku lehden. Ja ollaan kaytetty korttia vain yksityisilla automaateilla. Aika veijareita.
Saijan kuume ei ota hellittaakseen. Se kay laakarissa, saa laakkeita. Jalassa on ilmeisesti hyttysenpistoksia. Saijan pitaa menna huomena uuestaan laakariin. Jos kuume ei taitu, malariatesteihin.
Kepulit intialaiset on kopsannu meidan Visan ja yrittany tanaa tilata lentoliput ja jonku lehden. Ja ollaan kaytetty korttia vain yksityisilla automaateilla. Aika veijareita.
PAIVA 13
Heraan yolla ja tarisen kauttaaltaan. Kamala olo. Luulen olevani kuumeessa. Visa veikkaa huonoa nestetasapainoa ja juottaa mulle keksinmuruista vettamme.
Mietin paasenko junasta omin avuin ulos.
Gaya.
Takseja ei missaan. Saamme moottoririksan 100rupialla Bodhgayaan. 45min viileaa tuulta, pimeita teita, jyrkkia mutkia. Palelee. Olo pahenee. Selvianko?
Onneksi olemme varanneet huoneen etukateen Deep GuestHousesta. Ovet avautuvat pimealla kuin portti taivaaseen. Kello jotain puoli nelja aamulla.
Saamme huoneen joka osoittautuukin vaaraksi. Nukumme silti siina. En paase sangysta ylos. Kuumetta 39. Pojat nukahtavat onneksi pian uudelleen. Visa hoitaa kaiken. Kiitos rakas. Pyydan hanta valilla tarkistamaan, olenko elossa.
Heraan aamulla. Vaihdamme huonetta. Saamme vapaan kadun puolelta, omalla kylpyhuoneella, 400rs. Ihan jees paikka.
Olo on hieman parempi. Aamupalan jalkeen kiertelemme hetken tassa pikku kylassa. Pessi on kiukkuinen. Pojat saavat molemmat otsaansa punaisen merkin ja siunauksen.
Ravintolassa tiibetinbuddhalainen munkki antaa Leeville kasintehdyn riipuksen. Pessi saa pienen buddhapaisen "tikarin".
Ihan jees fiilis. Heitan uuden sarkylaakkeen nassuun.
Kaymme Leevin kanssa kaksin syomassa iltapalaa majatalomme kattoterassilla. Visa jaa Pessin seuraksi, kun Pessi nukahti jo.
Lahetan Visalle yllatyksena ranskikset ja pari kasvispakoraa huoneeseen. Kayn viela netissa. Nukkumaan. Kuume taitaa nousta.
Mietin paasenko junasta omin avuin ulos.
Gaya.
Takseja ei missaan. Saamme moottoririksan 100rupialla Bodhgayaan. 45min viileaa tuulta, pimeita teita, jyrkkia mutkia. Palelee. Olo pahenee. Selvianko?
Onneksi olemme varanneet huoneen etukateen Deep GuestHousesta. Ovet avautuvat pimealla kuin portti taivaaseen. Kello jotain puoli nelja aamulla.
Saamme huoneen joka osoittautuukin vaaraksi. Nukumme silti siina. En paase sangysta ylos. Kuumetta 39. Pojat nukahtavat onneksi pian uudelleen. Visa hoitaa kaiken. Kiitos rakas. Pyydan hanta valilla tarkistamaan, olenko elossa.
Heraan aamulla. Vaihdamme huonetta. Saamme vapaan kadun puolelta, omalla kylpyhuoneella, 400rs. Ihan jees paikka.
Olo on hieman parempi. Aamupalan jalkeen kiertelemme hetken tassa pikku kylassa. Pessi on kiukkuinen. Pojat saavat molemmat otsaansa punaisen merkin ja siunauksen.
Ravintolassa tiibetinbuddhalainen munkki antaa Leeville kasintehdyn riipuksen. Pessi saa pienen buddhapaisen "tikarin".
Ihan jees fiilis. Heitan uuden sarkylaakkeen nassuun.
Kaymme Leevin kanssa kaksin syomassa iltapalaa majatalomme kattoterassilla. Visa jaa Pessin seuraksi, kun Pessi nukahti jo.
Lahetan Visalle yllatyksena ranskikset ja pari kasvispakoraa huoneeseen. Kayn viela netissa. Nukkumaan. Kuume taitaa nousta.
PAIVA 12
Heraamme likaisesta oljylta haisevasta huoneestamme. Tarvitsen raikasta ilmaa. Paatamme vieda rinkkamme Varanasin rautatieasemalle sailytykseen.
Muutama tunti kulutettavana ennen junan lahtoa. Teemme muutaman turhan reissun, riksoihin kuluu rahaa mutta onneksi myos aikaa.
Juna on ensin puoli tuntia myohassa, sitten tunnin, lopulta kolme. Minulla on heikko olo.
Vihdoin junaan ja tunniksi nukkumaan ennen Gayaa. Lattioilla ja seinilla kuhisee pienia torakoita. Konduktoori komentaa Visaa, joka ei noudata saantoja.
Muutama tunti kulutettavana ennen junan lahtoa. Teemme muutaman turhan reissun, riksoihin kuluu rahaa mutta onneksi myos aikaa.
Juna on ensin puoli tuntia myohassa, sitten tunnin, lopulta kolme. Minulla on heikko olo.
Vihdoin junaan ja tunniksi nukkumaan ennen Gayaa. Lattioilla ja seinilla kuhisee pienia torakoita. Konduktoori komentaa Visaa, joka ei noudata saantoja.
PAIVA 11
Vatsamme voivat jo hieman paremmin. Visalla ja Pessilla on laskenut kuume. Pessi kakkaa edelleen porkkanamehun tapaista.
Kaymme viimeisen kerran sairaalassa (neljas kerta), jossa laakari toteaa testien perusteella Pessilla olevan maitoripuli. Kaikki maitotuotteet kielletaan kuukaudeksi. Sitten uusi testi. Maitohappobakteereilla ja ripulilaakkeilla jatketaan.
Paatamme vaihtaa majapaikkaa taalla viimeisen kerran. Varanasi kyllastyttaa. Saamme ostettua liput huomenillalla lahtevaan junaan. Maaranpaana Bodhgaya.
Saamme huoneen Puja guest housesta. Perushuone omalla vessalla 250rupiaa. Halvin tahan mennessa ja sen huomaa: vessaan en menisi ilman kenkia, ei lakanoita, villapeitot haisee oljylta. Kattoravintola on kuitenkin upean maiseman ansiosta hyva ja pojat saa temmeltaa siella vapaasti, kiitos korkeiden kaiteiden.
Ostan terveyssiteita, jotka osoittautuvat yhta paksuiksi kuin vauvojen vaipat - en pysty siihen. Kaarin vessapaperia housuihin.
Kaymme viimein veneajelulla Gangalla. Naemme kaiken sen minka jokainen turisti. Ihan kiva, siina se.
Odotan huomista. Mukava vaihtaa maisemaa.
Istun kattoravintolan terassilla. Visa nukuttaa poikia. Leppoisa tunnelma. Heinasirkat sirittavat, enka nae pimeydelta joen likaisuutta. Saan kuulla, etta Lontoon Slade school of Fine Arts haluaa portfolioni ja haastattelun. Taytynee ottaa heihin yhteytta netin kautta.
Kaymme viimeisen kerran sairaalassa (neljas kerta), jossa laakari toteaa testien perusteella Pessilla olevan maitoripuli. Kaikki maitotuotteet kielletaan kuukaudeksi. Sitten uusi testi. Maitohappobakteereilla ja ripulilaakkeilla jatketaan.
Paatamme vaihtaa majapaikkaa taalla viimeisen kerran. Varanasi kyllastyttaa. Saamme ostettua liput huomenillalla lahtevaan junaan. Maaranpaana Bodhgaya.
Saamme huoneen Puja guest housesta. Perushuone omalla vessalla 250rupiaa. Halvin tahan mennessa ja sen huomaa: vessaan en menisi ilman kenkia, ei lakanoita, villapeitot haisee oljylta. Kattoravintola on kuitenkin upean maiseman ansiosta hyva ja pojat saa temmeltaa siella vapaasti, kiitos korkeiden kaiteiden.
Ostan terveyssiteita, jotka osoittautuvat yhta paksuiksi kuin vauvojen vaipat - en pysty siihen. Kaarin vessapaperia housuihin.
Kaymme viimein veneajelulla Gangalla. Naemme kaiken sen minka jokainen turisti. Ihan kiva, siina se.
Odotan huomista. Mukava vaihtaa maisemaa.
Istun kattoravintolan terassilla. Visa nukuttaa poikia. Leppoisa tunnelma. Heinasirkat sirittavat, enka nae pimeydelta joen likaisuutta. Saan kuulla, etta Lontoon Slade school of Fine Arts haluaa portfolioni ja haastattelun. Taytynee ottaa heihin yhteytta netin kautta.
PAIVA 10
Hotellin vessa on tullut tutuksi. Mulla tulee muutaman minuutin valein todella kipeita kouristuksia vatsaan. Nyt aamulla on jo vahan parempi olo. Mennaan kaikki sairaalaan antamaan Pessin nayte. Tama sairaala on yhta yksityinen kuin Udaipurin ulkohuussit.
Kavelemme rannalla ja kaymme syomassa japsiraflassa. Pojat paasee istuun pratkan penkilla. Riksakuski yrittaa nyhtaa enemman kuin sovittiin kotimatkasta. Kepuli aija.
Intia on aggregaattien luvattu maa. Hienojen silkkiliikkeiden edessa ne puskee mustaa savua sisaan.
Kaikki luulee Leevia tytoksi. Miehet on innoissaan. Olen ehka vahan paranoidi, mutta asia vaivaa minua. Bussissa Udaipurista Agraan joku miehenalku kysyi, voisko Leevi nukkua sen vieressa ensi yon. "I don't think so", vastasin.
Katukoira alkaa raksyttaan Leeville vihaisesti, ja seuraamaan. Muistan sen miehen, joka monotti koiraa kulkusille.
Kulkukoirat nayttaa taalla aina samalta. Onko rotu pysynyt puhtaana, vai onko tuo sekaristeamisen aarimmainen lopputulos. Kun kaikki mahdollinen on jo sekoittunut. Semmosia kaurapuuron varisia.
Jalokiviliikkeiden edessa istuu aina vartija joko kivaarin tai haulikon kanssa.
Eilen kun ajettiin riksalla pienempaa tieta, tien keskella kokotti sellainen vuoden ikanen vauva. Varmaan sen sisar, parivuotinen, nosti vauvaa ja raahas sen tien reunaan edesta pois. Aikuisia ei nakynyt missaan.
Varanasissa viela kunnes kakka kiinteytyy. Tekis mieli vaihtaa maisemaa jo.
Kavelemme rannalla ja kaymme syomassa japsiraflassa. Pojat paasee istuun pratkan penkilla. Riksakuski yrittaa nyhtaa enemman kuin sovittiin kotimatkasta. Kepuli aija.
Intia on aggregaattien luvattu maa. Hienojen silkkiliikkeiden edessa ne puskee mustaa savua sisaan.
Kaikki luulee Leevia tytoksi. Miehet on innoissaan. Olen ehka vahan paranoidi, mutta asia vaivaa minua. Bussissa Udaipurista Agraan joku miehenalku kysyi, voisko Leevi nukkua sen vieressa ensi yon. "I don't think so", vastasin.
Katukoira alkaa raksyttaan Leeville vihaisesti, ja seuraamaan. Muistan sen miehen, joka monotti koiraa kulkusille.
Kulkukoirat nayttaa taalla aina samalta. Onko rotu pysynyt puhtaana, vai onko tuo sekaristeamisen aarimmainen lopputulos. Kun kaikki mahdollinen on jo sekoittunut. Semmosia kaurapuuron varisia.
Jalokiviliikkeiden edessa istuu aina vartija joko kivaarin tai haulikon kanssa.
Eilen kun ajettiin riksalla pienempaa tieta, tien keskella kokotti sellainen vuoden ikanen vauva. Varmaan sen sisar, parivuotinen, nosti vauvaa ja raahas sen tien reunaan edesta pois. Aikuisia ei nakynyt missaan.
Varanasissa viela kunnes kakka kiinteytyy. Tekis mieli vaihtaa maisemaa jo.
PAIVA 9
Vaihdamme hotellia, muttemme siihen mihin halusimme. Hotelli Haifa on peruskolkko. Pessi on ollut kipeana, Saija myos, ja paivan edetessa minakin. Olemme hotellilla koko paivan. Illalla Pessille nousee korkeahko kuume ja Saija vie sen sairaalaan. Jaan Leevin kanssa hotellille kun olen niin huonovointinen.
1,5 tuntia on mennyt ja kayn respasta kysymassa, millaiseen sairaalaan he Saijan ohjasivat. "Good hospital, good", mies vastaa. "Yes, but is it a private or a public hospital?", kysyn uudelleen. "Mm..yes..private..". Saija ja Pessi tulee lopulta. Sairaalassa oltiin suurpiirteisia, Pessi sai silti jotkin laakkeet. Minulla on kuumetta 39, yritan nukkua.
1,5 tuntia on mennyt ja kayn respasta kysymassa, millaiseen sairaalaan he Saijan ohjasivat. "Good hospital, good", mies vastaa. "Yes, but is it a private or a public hospital?", kysyn uudelleen. "Mm..yes..private..". Saija ja Pessi tulee lopulta. Sairaalassa oltiin suurpiirteisia, Pessi sai silti jotkin laakkeet. Minulla on kuumetta 39, yritan nukkua.
18.1.2009
16.1.2009
PAIVA 8
Paalle viikko oltu Intiassa. Aika tuntuu pysahtyneen, hyvalla tavalla. Valilla taytyy ihan tarkistaa, mika paiva on menossa. Ihan niin kuin lapsena, elaa vain.
Tanaan olemme nukkuneet pitkaan. Varanasissa menossa joku festivaali. Ei saatu vaippoja aamulla kun kaupat kiinni. Onneksi ne vahan myohemmin aukesivat.
Kiertelemme Gangesin rannalla kyselemassa hotelleista huomiselle yopaikkaa. Alka-hotelli vaikuttaa mukavalta, mutta se on taynna. Uusi yritys huomenna.
Syomme valipalan jalleen BrownBreadBakeryssa. Ostan itselleni uudet housut ja huivin kadonneen tilalle. Myyja opastaa miten erotan silkkihuivin muovisesta. Han on pettynyt, kun en osta silkkista huivia.
Paivallisen syomme Ganga Fujissa. Tapaamme myos ekan suomalaisen. Paikka eika ruoka ole mitenkaan erikoista, mutta ruokailuamme saestaa live-soittaja. Saan nauhoitettua kaunista erikoista perinteista intialaista soitinta.
Pojat ovat arsyttavalla paalla. Ajamme pyorariksalla hotellille. Visa pesee pyykkia. Saamme myos muut pyykit pesulasta.
Olen vasynyt.
Huomenna pyrimme Gangesille varhain.
Olen havittanyt kampani, se arsyttaa. Hassau. Taalla on paljon asioita, jotka voisivat arsyttaa enemman, mutta hukkunut kampa ?!
Visa: Permetriinilla kasitelty hyonteisverkko ei tunnu pelottavan hyttysia. Meilla on deet-myrkkya mukana ja kokeilen sen toimivuutta parisenttiseen torakantapaiseen. Se kupsahtaa selalleen ja rapyttelee jalkojaan. Poden huonoa omatuntoa.
Pojat kylpevat saavissa. Kylvyn jalkeen Pessi kakkaa lattialle. Vien Pessia pyllypesulle ja liukastun maralla kaakelilla. Jo ennestaan kipea nilkkani turpoaa vahan. Kakkakasa on loysahko ja sen paalla on kiintea kikkare. Saija haluaa ett putsaan sen. Ehdotan, etta kaavin sen laminoidulla ruokalistalla ja muovitarjottimella, Saija ei suostu. Han kaskee minun kayttaa paperia. Siina siivotessani mietin, etta jos nyt olisin intialaismies, laittaisin kylla naisen tekemaan likaiset tyot.
Sahkot katkeavat. Kaupungin energiapulan takia tama on yleista. Kakasta ja sahkokatkosta tuleekin mieleen, kun kavelimme Varanasin vanhan kaupungin sokkeloita ja sahkot katkesivat. Pilkkopimeaa, ei mitaan kasitysta missa ollaan ja litraisia tuoreita lehmankakkoja joka puolella. Onneksi taskulamppu on aina mukana, etenimme ja lopulta joku lokaali johdatti meidat ison tien varteen. Kakkakasat jai muiden tallottaviksi.
Kaikkialla, missa syomme, jatamme jalkeemme kaaoksen. Tanaan hajosi maustekulho ja kahvilautanen.
Pessi puhuu unissaan. Sahkot palaavat. Varanasi kyllastyttaa jo hieman. Seuraavaksi Bodhgayaan, uskomme molemmat pitavamme paikasta.
Tanaan olemme nukkuneet pitkaan. Varanasissa menossa joku festivaali. Ei saatu vaippoja aamulla kun kaupat kiinni. Onneksi ne vahan myohemmin aukesivat.
Kiertelemme Gangesin rannalla kyselemassa hotelleista huomiselle yopaikkaa. Alka-hotelli vaikuttaa mukavalta, mutta se on taynna. Uusi yritys huomenna.
Syomme valipalan jalleen BrownBreadBakeryssa. Ostan itselleni uudet housut ja huivin kadonneen tilalle. Myyja opastaa miten erotan silkkihuivin muovisesta. Han on pettynyt, kun en osta silkkista huivia.
Paivallisen syomme Ganga Fujissa. Tapaamme myos ekan suomalaisen. Paikka eika ruoka ole mitenkaan erikoista, mutta ruokailuamme saestaa live-soittaja. Saan nauhoitettua kaunista erikoista perinteista intialaista soitinta.
Pojat ovat arsyttavalla paalla. Ajamme pyorariksalla hotellille. Visa pesee pyykkia. Saamme myos muut pyykit pesulasta.
Olen vasynyt.
Huomenna pyrimme Gangesille varhain.
Olen havittanyt kampani, se arsyttaa. Hassau. Taalla on paljon asioita, jotka voisivat arsyttaa enemman, mutta hukkunut kampa ?!
Visa: Permetriinilla kasitelty hyonteisverkko ei tunnu pelottavan hyttysia. Meilla on deet-myrkkya mukana ja kokeilen sen toimivuutta parisenttiseen torakantapaiseen. Se kupsahtaa selalleen ja rapyttelee jalkojaan. Poden huonoa omatuntoa.
Pojat kylpevat saavissa. Kylvyn jalkeen Pessi kakkaa lattialle. Vien Pessia pyllypesulle ja liukastun maralla kaakelilla. Jo ennestaan kipea nilkkani turpoaa vahan. Kakkakasa on loysahko ja sen paalla on kiintea kikkare. Saija haluaa ett putsaan sen. Ehdotan, etta kaavin sen laminoidulla ruokalistalla ja muovitarjottimella, Saija ei suostu. Han kaskee minun kayttaa paperia. Siina siivotessani mietin, etta jos nyt olisin intialaismies, laittaisin kylla naisen tekemaan likaiset tyot.
Sahkot katkeavat. Kaupungin energiapulan takia tama on yleista. Kakasta ja sahkokatkosta tuleekin mieleen, kun kavelimme Varanasin vanhan kaupungin sokkeloita ja sahkot katkesivat. Pilkkopimeaa, ei mitaan kasitysta missa ollaan ja litraisia tuoreita lehmankakkoja joka puolella. Onneksi taskulamppu on aina mukana, etenimme ja lopulta joku lokaali johdatti meidat ison tien varteen. Kakkakasat jai muiden tallottaviksi.
Kaikkialla, missa syomme, jatamme jalkeemme kaaoksen. Tanaan hajosi maustekulho ja kahvilautanen.
Pessi puhuu unissaan. Sahkot palaavat. Varanasi kyllastyttaa jo hieman. Seuraavaksi Bodhgayaan, uskomme molemmat pitavamme paikasta.
PAIVA 7
Saavumme Varanasiin. Hyva tunne tasta paikasta, katsotaan osoittautuuko se oikeaksi. Asemalla on hyva turisti-info, saamme kartan ja vinkkeja. Hotel Buddha, vahan kolkko mutta rauhallinen. Mennaa silti varmaa joksikin yoksi muualle. Pojat leikkii leikkipuistossa, joka on rajattu piikkilangalla.
Kaupunki kuhisee. Kuljemme ensimmaista kertaa pyorariksalla. Syomme mukavassa ja melko lapsiturvallisessa paikassa.
Paikallinen poika liittyy seuraamme ja kertoo asioita. Han opastaa meidat Gangesin varrella olevalle tornille, josta naemme kuinka ruumiita poltetaan. Mystinen tunnelma. Han tutustuttaa meidat saattokodin vapaaehtoistyontekijaan, joka kertoo seremonian yksityiskohdista. Mm. sen, etta paksuluisia poltetaan kolme tuntia, sen jalkeen ne tyonnetaan Gagnesiin, kun taas paksuluisimpia ei polteta ollenkaan, ne pusketaan myotavirtaan sellaisenaan. Pessi aiheuttaa liikaa melua ja meidan pitaa lahtea. Mutta ehka palaamme viela.
Mietin, miten lansimainen tehokkuusajattelu ehka voisi puhdistaa kaupungit Intiassa ja tasa-arvoistaa miehet ja naiset ja ihmisilla olisi enemman vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Toisaalta, paikalliset tuntuvat olevan hyvin tyytyvaisia elamaan, joka pysyy suhtkoht samanlaisena joka paiva pikkulapsesta vanhuuteen.
Kylla varmasti kaikki taalla haluais McDonaldsiin ja Levikset ja kromatut autot, mutta jengi on niin laiskaa, etta menee varmaan kauan ennen kuin amerikanmalli valtaa maan. Perinteet ja uskonnolliset seikat ei ainakaan nopeuta "kehitysta".
Varanasin asfalttitiet on enimmakseen hyvassa kunnossa, mietin millaista olis skeittaa tai polkea fixilla taalla.
Mita tahansa kaupasta ostaa, sen 'parasta ennen' oli joulukuu -08.
Niin kuin kaikki on lahtoisin maasta, nii sinne se myos paatyy, taalla valitettavasti vain ilman valikasia. Joka 'korttelissa' on vahintaan yksi kaatopaikka.
Saija on niin hyvasydaminen, etta jaa jutteleen jokaisen kaupustelijan kanssa. Itse sanon enaa vain "No thanks", tai hymyilen ja pudistan paatani tai esitan etten kuullut kun joku taas huutaa: "Hello Sir, how are you !".
Fine, fine.
Kaupunki kuhisee. Kuljemme ensimmaista kertaa pyorariksalla. Syomme mukavassa ja melko lapsiturvallisessa paikassa.
Paikallinen poika liittyy seuraamme ja kertoo asioita. Han opastaa meidat Gangesin varrella olevalle tornille, josta naemme kuinka ruumiita poltetaan. Mystinen tunnelma. Han tutustuttaa meidat saattokodin vapaaehtoistyontekijaan, joka kertoo seremonian yksityiskohdista. Mm. sen, etta paksuluisia poltetaan kolme tuntia, sen jalkeen ne tyonnetaan Gagnesiin, kun taas paksuluisimpia ei polteta ollenkaan, ne pusketaan myotavirtaan sellaisenaan. Pessi aiheuttaa liikaa melua ja meidan pitaa lahtea. Mutta ehka palaamme viela.
Mietin, miten lansimainen tehokkuusajattelu ehka voisi puhdistaa kaupungit Intiassa ja tasa-arvoistaa miehet ja naiset ja ihmisilla olisi enemman vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Toisaalta, paikalliset tuntuvat olevan hyvin tyytyvaisia elamaan, joka pysyy suhtkoht samanlaisena joka paiva pikkulapsesta vanhuuteen.
Kylla varmasti kaikki taalla haluais McDonaldsiin ja Levikset ja kromatut autot, mutta jengi on niin laiskaa, etta menee varmaan kauan ennen kuin amerikanmalli valtaa maan. Perinteet ja uskonnolliset seikat ei ainakaan nopeuta "kehitysta".
Varanasin asfalttitiet on enimmakseen hyvassa kunnossa, mietin millaista olis skeittaa tai polkea fixilla taalla.
Mita tahansa kaupasta ostaa, sen 'parasta ennen' oli joulukuu -08.
Niin kuin kaikki on lahtoisin maasta, nii sinne se myos paatyy, taalla valitettavasti vain ilman valikasia. Joka 'korttelissa' on vahintaan yksi kaatopaikka.
Saija on niin hyvasydaminen, etta jaa jutteleen jokaisen kaupustelijan kanssa. Itse sanon enaa vain "No thanks", tai hymyilen ja pudistan paatani tai esitan etten kuullut kun joku taas huutaa: "Hello Sir, how are you !".
Fine, fine.
Varanasi
Unohdin paivakirjamme huoneeseen, joten jalleen kirjoitan vain pikaiset kuulumiset.
Varanasi on upea, sopivasti hektinen, mukavia ihmisia, ja hyvaa ruokaa. Asuimme pari ekaa yota vahan kauempana Gangalta, mika ihan ok pitkan matkustelun jalkeen. Olemme kokeilleet pyorariksaa. Alun pelon, totuttelun ja rentoutumisen jalkeen, matka taittuu siina juuri sopivassa vauhdissa. Nakee paljon ja pojat nauttii. Nyt asumme vahan lahempana Gangaa.(Lisaa myohemmin.)
Osaamme jo tinkia. Rahaa ei kulu enaa yhtalailla.
Eilisen ja taman paivan olemme olleet kaikki kipeita. Minulla ja Leevilla mahatauti vahan lievempana, Visa ja Pessi mahataudissa ja kuumeessa. Kavin Pessin kanssa myos paikallisessa sairaalassa. Oli se kokemus. :) Kirjoitamme siita viela tarkemmin, myohemmin.
Tunnelma on kaikesta huolimatta leppoisa. Huomenna, jos olemme parantuneet, menemme veneajelulle Gangalle. Ihana varhainen heratys. Sopii minulle. Paivisin taalla on aika kuuma.
Pian lisaa. Paivakirja muodossa.
Hugs.
Varanasi on upea, sopivasti hektinen, mukavia ihmisia, ja hyvaa ruokaa. Asuimme pari ekaa yota vahan kauempana Gangalta, mika ihan ok pitkan matkustelun jalkeen. Olemme kokeilleet pyorariksaa. Alun pelon, totuttelun ja rentoutumisen jalkeen, matka taittuu siina juuri sopivassa vauhdissa. Nakee paljon ja pojat nauttii. Nyt asumme vahan lahempana Gangaa.(Lisaa myohemmin.)
Osaamme jo tinkia. Rahaa ei kulu enaa yhtalailla.
Eilisen ja taman paivan olemme olleet kaikki kipeita. Minulla ja Leevilla mahatauti vahan lievempana, Visa ja Pessi mahataudissa ja kuumeessa. Kavin Pessin kanssa myos paikallisessa sairaalassa. Oli se kokemus. :) Kirjoitamme siita viela tarkemmin, myohemmin.
Tunnelma on kaikesta huolimatta leppoisa. Huomenna, jos olemme parantuneet, menemme veneajelulle Gangalle. Ihana varhainen heratys. Sopii minulle. Paivisin taalla on aika kuuma.
Pian lisaa. Paivakirja muodossa.
Hugs.
13.1.2009
PAIVA 6
Agrassa oloni on kuin oljylahteella, jota yritetaan imea kuiviin joka suunnasta. Fort-asemalta ostamme eri junaliput kuin aluksi oli tarkoitus, se on ok. Laiska lipunmyyja ei paasta Saijaa helpolla.
Taj Mahal on upea. Ja kallis, 750rp/hlo. Opas on hassu, meinaan purskahtaa hetkittain nauruun. Symppis kaveri kuitenkin. Veikkaan iaksi 32, han nauraa ja kertoo olevansa minua kaksi vuotta nuorempi. Tunnollinen veikko, on opetellut opastuslitanian ulkoa sana sanalta ja etenee sen mukaan. Han pitaa, kun esitan paljon kysymyksia.
Tulemme illalla Agra Cantonment -asemalle. Matkustamme taas ykosluokassa ja saamme oikeuden ykosluokan odotustilaan. "Rahvaan" odotustila identtinen, mutta ilman penkkeja, joten joutuvat istumaan lattialla. Asiat meilla kaikki ok. Junassa nyt. Uskomatonta luksusta viimeoiseen bussimatkaan verrattuna. Yolla vaihto, aamulla Varanasi ja Ganges.
Taj Mahal on upea. Ja kallis, 750rp/hlo. Opas on hassu, meinaan purskahtaa hetkittain nauruun. Symppis kaveri kuitenkin. Veikkaan iaksi 32, han nauraa ja kertoo olevansa minua kaksi vuotta nuorempi. Tunnollinen veikko, on opetellut opastuslitanian ulkoa sana sanalta ja etenee sen mukaan. Han pitaa, kun esitan paljon kysymyksia.
Tulemme illalla Agra Cantonment -asemalle. Matkustamme taas ykosluokassa ja saamme oikeuden ykosluokan odotustilaan. "Rahvaan" odotustila identtinen, mutta ilman penkkeja, joten joutuvat istumaan lattialla. Asiat meilla kaikki ok. Junassa nyt. Uskomatonta luksusta viimeoiseen bussimatkaan verrattuna. Yolla vaihto, aamulla Varanasi ja Ganges.
PAIVA 5
Kirjaudumme hostellista ulos ja varaamme yobussin Agraan, 360 rupiaa=reilu 7 euroa. Pienta shoppailua ja puistohengailua. Nuoret lokaalilapset puhuvat sujuvaa englantia. Pessi kitisee, yksi tytoista kertoo ettei pida pikkulasten itkusta. Tytto hyva, ei mekaan sita varsinaisesti faniteta.
Bussia venatessamme hassu katukoira haukkuu muut koirat ympariltamme pois, kerjalaiset myos, eika vaadi mitaan. Siksi onkin saali, etta viereisen putiikin omistaja potkaisee koiraa haarovaliin. No, sama ukko monottaa myos katulapsilaumaa..ehka sitakin on piesty pikkupoikana.
Bussi tulee, myohassa, huonokuntoisena. Matka kestaa 15h, yolla jaatavan kylma kun ikkunoista vetaa. Teippaan pahimmat raot umpeen. Bussi pomppii ja tarisee, metalli kolisee ja epailen etta autossa ei ole jousia lainkaan. Kukaan ei oikein tajua englantia. Hatainen kuski, pissatauolta palattuamme hyppaamme jo liikkuvaan bussiin. Selviamme hengissa matkasta. Pojat oli reippaina juuri oikeaan aikaan.
Bussia venatessamme hassu katukoira haukkuu muut koirat ympariltamme pois, kerjalaiset myos, eika vaadi mitaan. Siksi onkin saali, etta viereisen putiikin omistaja potkaisee koiraa haarovaliin. No, sama ukko monottaa myos katulapsilaumaa..ehka sitakin on piesty pikkupoikana.
Bussi tulee, myohassa, huonokuntoisena. Matka kestaa 15h, yolla jaatavan kylma kun ikkunoista vetaa. Teippaan pahimmat raot umpeen. Bussi pomppii ja tarisee, metalli kolisee ja epailen etta autossa ei ole jousia lainkaan. Kukaan ei oikein tajua englantia. Hatainen kuski, pissatauolta palattuamme hyppaamme jo liikkuvaan bussiin. Selviamme hengissa matkasta. Pojat oli reippaina juuri oikeaan aikaan.
PAIVA 4
Nukumme tanaan pitkaan. Heraamme kuin sulttaanit kauniissa huoneessamme, verhon alla (joka pitaa kaaria nopeasti kokoon poikien innostuessa). Olo tuntuu levanneelta, vihdoin. Mutta pyykit ovat edelleen markia ja paatamme laittaa kattorupelin paalle lahtiessamme aamupalalle French Bakery -nimiseen paikkaan. Pojat leikkivat naapuripoydan matkalaisten kanssa palloilla.
Lahdemme metsastamaan lampimia vaatteita. Tanaan paatamme tinkia kovasti. Olemme olleet liian avokatisia ja saaneetkin maksaa. Loydamme Visan kanssa molemmat uudet kengat, joista tinkimalla maksoimme yhteensa 800 rupiaa. Mina ostan myos lampiman sarin, 150 rupiaa. Molemmat Visan kanssa loydamme uudet housut, jotka kaymme vaihtamassa paallemme hotellihuoneessa. Sulaudumme vahan paremmin joukkoon. Pojat kulkevat edelleen yoasuissaan. Pyykit eivat ole vielakaan kuivuneet rupelin ollessa sittenkin pysahtynyt. Daamn. Loydamme Leeville sopot mustat housut, joissa haarovali roikkuu samalla lailla kuin minunkin housuissani, nilkkoihin asti. Maksamme niista 90 rs. Pessi saa paalleen kultaisin kuvioin koristellun paidan, 80 rs. Ja vihdoin kuivuneet housunsa.
Valissa kaymme vetamassa hotellimme kattoravintolassa Leevin suosikiksi nousseet pannukakut hunajalla ja jaatelolla. Visa kuvaa kulkuamme videokameralla. Pojat saavat paljon poskien nipistelyja ja ruokamarketilla poikiin ihastunut nainen antaa heille tomaatteja. Illan hamartyessa syomme ravintola WhistlingTealissa. IHANA PAIKKA ! Keskella vihertaa nurmikko ja sen ymparilla katetut poydat. Paasemme pienen odottelun jalkeen istumaan poytaan, jossa matalat pehmeat penkit ja teltta paan paalla. Unelma paikka, kuin sadussa. Tilaamme ison annoksen, jossa monta maakunnan perinteista ruokaa. Ruokakin on taydellista!
Tunnelman rikkoo villiintyneet ja tottelemattomat pojat =) Ravaamme vahanvalia Pessin perassa ja Leevikin joutuu jaahypenkille rauhoittumaan. Kunnes.. viereisen poydan paikalliset nuoret leikittavat poikia ja me voimme rentoutua....hetken. Leevi selittaa heille suomeksi.
Kaikki pyykit ovat vihdoin kuivuneet. Visa ja pojat nukkuvat sulttaanin sangyssamme. Paatamme lahtea huomenna yobussilla Agraan. Bussilla, jossa on pedit.
Lahdemme metsastamaan lampimia vaatteita. Tanaan paatamme tinkia kovasti. Olemme olleet liian avokatisia ja saaneetkin maksaa. Loydamme Visan kanssa molemmat uudet kengat, joista tinkimalla maksoimme yhteensa 800 rupiaa. Mina ostan myos lampiman sarin, 150 rupiaa. Molemmat Visan kanssa loydamme uudet housut, jotka kaymme vaihtamassa paallemme hotellihuoneessa. Sulaudumme vahan paremmin joukkoon. Pojat kulkevat edelleen yoasuissaan. Pyykit eivat ole vielakaan kuivuneet rupelin ollessa sittenkin pysahtynyt. Daamn. Loydamme Leeville sopot mustat housut, joissa haarovali roikkuu samalla lailla kuin minunkin housuissani, nilkkoihin asti. Maksamme niista 90 rs. Pessi saa paalleen kultaisin kuvioin koristellun paidan, 80 rs. Ja vihdoin kuivuneet housunsa.
Valissa kaymme vetamassa hotellimme kattoravintolassa Leevin suosikiksi nousseet pannukakut hunajalla ja jaatelolla. Visa kuvaa kulkuamme videokameralla. Pojat saavat paljon poskien nipistelyja ja ruokamarketilla poikiin ihastunut nainen antaa heille tomaatteja. Illan hamartyessa syomme ravintola WhistlingTealissa. IHANA PAIKKA ! Keskella vihertaa nurmikko ja sen ymparilla katetut poydat. Paasemme pienen odottelun jalkeen istumaan poytaan, jossa matalat pehmeat penkit ja teltta paan paalla. Unelma paikka, kuin sadussa. Tilaamme ison annoksen, jossa monta maakunnan perinteista ruokaa. Ruokakin on taydellista!
Tunnelman rikkoo villiintyneet ja tottelemattomat pojat =) Ravaamme vahanvalia Pessin perassa ja Leevikin joutuu jaahypenkille rauhoittumaan. Kunnes.. viereisen poydan paikalliset nuoret leikittavat poikia ja me voimme rentoutua....hetken. Leevi selittaa heille suomeksi.
Kaikki pyykit ovat vihdoin kuivuneet. Visa ja pojat nukkuvat sulttaanin sangyssamme. Paatamme lahtea huomenna yobussilla Agraan. Bussilla, jossa on pedit.
PAIVA 3
Jatkoyhteys Ahmedabadista yojunalle Udaipuriin sujuu hienosti. Vahan vaikeuksia loytaa oikea vaunu.. Hytissa kaksi intialaismiesta, puhuu englantia, toinen antaa alapedin meille jotta voimme nukkua vierekkain.
Udaipurissa 07.40. On viileaa. Otamme moottoririksan keskustaan Anjuni-hotellille. 800 rupiaa unelmahuoneesta. Koko hotelli on hieno, katolla ravintola. Romanttista, niin kuin Saija sanoi.
Kaupunki on pienia kujia, joista yksi ns. turismipaatie. Kavelemme aamiaisen jalkeen kohti Pichola-jarvea. Ihmiset hymyilee ja tervehtii ja tulee jutteleen. Mumbaissa enimmakseen vain tuijotti mitaansanomattomasti. Jarvi on saastunut, mutta komea naky. Tien varrella on kameli, Leevi sanoo "kaneli". Jarven porrasaskelmilla joku pesee pyykkia, nauramme Saijan kanssa, etta miten ne pyykit muka voi puhdistua tuossa vedessa, kun yhtakkia joku hyppaa uimaan sinne.
Kavelemme Sajjan Nivas -puistossa. Huomaamme leikkipuiston, pojat on innoissaan. Intialaiset on hulluja, liukumaki nousee neljaan metriin eika paalla ole kaiteita. Kiipean ja lasken Leevin kanssa kun pelkaan sen putoavan. Kerjalaislapset leikkivat poikien kanssa ja pyytavat minulta silloin talloin yhta rupiaa.
Taalla on enemman lansimaalaisia turisteja. Nyokkaamme toisillemme, ihonvariko yhdistaa ? Syomme Savage Gardenissa todella hyvaa safkaa, mutta paikallinen olut on pahaa. Pojat (melkein) leikkivat naapurin lasten kanssa. Pessi huutaa niille helouta ja saa heilta pallon ja heittaa sen vesialtaaseen.
Hotellin huoneen hanasta kuumaa vetta satunnaisesti, ei haittaa. Pyykit roikkuu verhotankoihin kiinnittamassani narussa. Saija pitaa matkastamme ja on sita mielta, etta teimme oikein lahtiessamme. Olen samaa mielta. Tutkimme alustavasti seuraavia etappeja. Pohjoisessa viilenee, tarvitsemme paksummat vaatteet reissun edetessa. Tana yona harjoittelemme hyonteisverkon sisalla nukkumista, pojille se on maja.
Hassu maa. Viisi tyyppia joka duunissa, yksi tyoskentelee ja nelja katsoo. Ja talla ajokulttuurilla, kasittamatonta ettei olla nahty yhtaan kolaria. Kaikessa tassa sekasorrossa on kai jokin jumalten yllapitama kosminen jarjestys.
Kaksi pienta liskoa hengailee ikkunalasien valissa. Leevi kay yolla hereilla ja kysyy Saijalta: "Mita maa taalla teen?"
Udaipurissa 07.40. On viileaa. Otamme moottoririksan keskustaan Anjuni-hotellille. 800 rupiaa unelmahuoneesta. Koko hotelli on hieno, katolla ravintola. Romanttista, niin kuin Saija sanoi.
Kaupunki on pienia kujia, joista yksi ns. turismipaatie. Kavelemme aamiaisen jalkeen kohti Pichola-jarvea. Ihmiset hymyilee ja tervehtii ja tulee jutteleen. Mumbaissa enimmakseen vain tuijotti mitaansanomattomasti. Jarvi on saastunut, mutta komea naky. Tien varrella on kameli, Leevi sanoo "kaneli". Jarven porrasaskelmilla joku pesee pyykkia, nauramme Saijan kanssa, etta miten ne pyykit muka voi puhdistua tuossa vedessa, kun yhtakkia joku hyppaa uimaan sinne.
Kavelemme Sajjan Nivas -puistossa. Huomaamme leikkipuiston, pojat on innoissaan. Intialaiset on hulluja, liukumaki nousee neljaan metriin eika paalla ole kaiteita. Kiipean ja lasken Leevin kanssa kun pelkaan sen putoavan. Kerjalaislapset leikkivat poikien kanssa ja pyytavat minulta silloin talloin yhta rupiaa.
Taalla on enemman lansimaalaisia turisteja. Nyokkaamme toisillemme, ihonvariko yhdistaa ? Syomme Savage Gardenissa todella hyvaa safkaa, mutta paikallinen olut on pahaa. Pojat (melkein) leikkivat naapurin lasten kanssa. Pessi huutaa niille helouta ja saa heilta pallon ja heittaa sen vesialtaaseen.
Hotellin huoneen hanasta kuumaa vetta satunnaisesti, ei haittaa. Pyykit roikkuu verhotankoihin kiinnittamassani narussa. Saija pitaa matkastamme ja on sita mielta, etta teimme oikein lahtiessamme. Olen samaa mielta. Tutkimme alustavasti seuraavia etappeja. Pohjoisessa viilenee, tarvitsemme paksummat vaatteet reissun edetessa. Tana yona harjoittelemme hyonteisverkon sisalla nukkumista, pojille se on maja.
Hassu maa. Viisi tyyppia joka duunissa, yksi tyoskentelee ja nelja katsoo. Ja talla ajokulttuurilla, kasittamatonta ettei olla nahty yhtaan kolaria. Kaikessa tassa sekasorrossa on kai jokin jumalten yllapitama kosminen jarjestys.
Kaksi pienta liskoa hengailee ikkunalasien valissa. Leevi kay yolla hereilla ja kysyy Saijalta: "Mita maa taalla teen?"
PAIVA 2
Yon jalkeen kirjaudumme ulos ja otamme taksin Bandra -juna-asemalle. Sielta ostamme liput junaan, joka jostain syysta lahteekin keskustasta. Otamme uuden taksin. Kaaosta, ja taksikuski joka yrittaa koko ajan viilata linssiin. Intuitio kehottaa olemaan valppaana, ja huijari paljastuu. Central Stationilla paasemme ykosluokan odotustilaan. Leevi ja Saija nukahtavat, Pessi saa rauhassa temmeltaa.
Vaaleaihoisia nakyy vain harvoin. Meita tuijotetaan, varsinkin kun kannamme poikia liinoissa. Ihmiset haluaa koskettaa ja ottaa kuvia, osa. Joku meista taitaa sairastua pian, poikien kanssa hygieniasta huolehtiminen on..vaikeaa.
Olemme junassa matkalla maaseudun lapi ja olen helpottunut. Paljon tilaa, ei ihmisia ja moottoreita ja palavaa muovia kaikkialla.
Tanaan on torstai 8.1. Aloitamme malarialaakityksen. Pessi ei halua.
Vaaleaihoisia nakyy vain harvoin. Meita tuijotetaan, varsinkin kun kannamme poikia liinoissa. Ihmiset haluaa koskettaa ja ottaa kuvia, osa. Joku meista taitaa sairastua pian, poikien kanssa hygieniasta huolehtiminen on..vaikeaa.
Olemme junassa matkalla maaseudun lapi ja olen helpottunut. Paljon tilaa, ei ihmisia ja moottoreita ja palavaa muovia kaikkialla.
Tanaan on torstai 8.1. Aloitamme malarialaakityksen. Pessi ei halua.
PAIVA 1
Saavumme aamuyolla Mumbain lentokentalle. Pessi nukkui matkalla, Leevi vain vahan. Venalaiset ei piitanneet saannoista koneessa, henkilokunta komensi niita koko ajan.
Katsomme oppaasta hyvalta kuulostavan halvan hostellin, reilu kymppi yolta. Prepaid-taksi ajaa meidat. Hostelli on taynna, emme halua sviiittia, otamme kohta vapautuvan 2n hengen huoneen, rotanloukku mutta kelpaa. Nukumme ja lahdemme paivalla Crawford-torille.
Ihmisia on valtavasti, liikenne kaoottinen. Kaikki tarjoavat apua, maksua vastaan. Ostan sandaalit ja ruokaa ja palaamme hostelliin. Pojat kiukuttelevat koko ajan, kuumuus ja vapauden puute hermostuttaa heita ja meita. Kaymme illalla kavelylla vastakkaisessa suunnassa, on jo viileampaa. Harvahampainen paikallisukko vilkuttaa Leeville. Leevi kaantyy minuun ja toteaa hammastyneena: "Hui, kummitus!"
Katsomme oppaasta hyvalta kuulostavan halvan hostellin, reilu kymppi yolta. Prepaid-taksi ajaa meidat. Hostelli on taynna, emme halua sviiittia, otamme kohta vapautuvan 2n hengen huoneen, rotanloukku mutta kelpaa. Nukumme ja lahdemme paivalla Crawford-torille.
Ihmisia on valtavasti, liikenne kaoottinen. Kaikki tarjoavat apua, maksua vastaan. Ostan sandaalit ja ruokaa ja palaamme hostelliin. Pojat kiukuttelevat koko ajan, kuumuus ja vapauden puute hermostuttaa heita ja meita. Kaymme illalla kavelylla vastakkaisessa suunnassa, on jo viileampaa. Harvahampainen paikallisukko vilkuttaa Leeville. Leevi kaantyy minuun ja toteaa hammastyneena: "Hui, kummitus!"
ekat kuulumiset
heipa hai kaikille taalta Intiasta, Varanasista. Ollaan tultu jo pitka matka Mumbaista ja vain muutamassa paivassa. Ollaan koettu kaikenlaista, laidasta laitaan. Mumbain hotelli oli aivan hirvea murju, mutta ajoi asiansa. Saimme nukuttua. Mumbain hektisyys ei kauoo jaksanut kiehtoa, joten lahdimme jo seuraavana paivana junalla kohti Udaipurta.
Kaunis ja viehattava kaupunki lehmineen ja kaikkineen. Hotellimme oli satumainen. Ihmiset ovat olleet kovasti kiinnostuneita pojista. Pojat ovat saaneet paljon suukkoja, poskien nipistelya ja haleja.
Udaipurista matka jatkui yobussilla kohti Agraa. Miten hirvittava yo se olikaan. Ihan eri mita odotimme nimesta luxus express makuupaikkoineen. Sankymme oli ahdas ja likainen, yo oli hirvittavan kylma, JARKYTTAVAN KYLMA, ja tiet olivat moykkyisia. Ja matka kesti 12 tunnin sijasta 15 tuntia. Heh. Kokemus kerrassaan.
Agra oli kepluttelijoita taynna. Mutta naimme Taj Mahalin ja se riitti meille. Kaunis kaunis, muuta en osaa sanoa.
Viimeyon matkustimme jalleen junassa ja tulimme tanne Varanasiin. Kavimme pitkat kuumat suihkut ja ojensimme pussillisen pyykkia respaan pestavaksi.
Nyt lahdemme metsastamaan ruokapaikkaa ja tsekkaileen muuta meininkia.
Yksityiskohdat jaavat nyt mainitsematta. Ehka Visa paasee viela tanailtana kirjoittamaan muutamia muita tarkeita asioita, joita mulla jaa nyt kertomatta.
Mutta ihanaa on ollut kaikinpuolin! Ollaan nautittu kaikesta, myos niista vahan ikavimmista asioista. Ei auta valittaa ku maailmassa on nain paljon ihmeteltavaa.
Moi vaan kaikki rakkaat! Ollaan pian taas yhteyksissa.
Kaunis ja viehattava kaupunki lehmineen ja kaikkineen. Hotellimme oli satumainen. Ihmiset ovat olleet kovasti kiinnostuneita pojista. Pojat ovat saaneet paljon suukkoja, poskien nipistelya ja haleja.
Udaipurista matka jatkui yobussilla kohti Agraa. Miten hirvittava yo se olikaan. Ihan eri mita odotimme nimesta luxus express makuupaikkoineen. Sankymme oli ahdas ja likainen, yo oli hirvittavan kylma, JARKYTTAVAN KYLMA, ja tiet olivat moykkyisia. Ja matka kesti 12 tunnin sijasta 15 tuntia. Heh. Kokemus kerrassaan.
Agra oli kepluttelijoita taynna. Mutta naimme Taj Mahalin ja se riitti meille. Kaunis kaunis, muuta en osaa sanoa.
Viimeyon matkustimme jalleen junassa ja tulimme tanne Varanasiin. Kavimme pitkat kuumat suihkut ja ojensimme pussillisen pyykkia respaan pestavaksi.
Nyt lahdemme metsastamaan ruokapaikkaa ja tsekkaileen muuta meininkia.
Yksityiskohdat jaavat nyt mainitsematta. Ehka Visa paasee viela tanailtana kirjoittamaan muutamia muita tarkeita asioita, joita mulla jaa nyt kertomatta.
Mutta ihanaa on ollut kaikinpuolin! Ollaan nautittu kaikesta, myos niista vahan ikavimmista asioista. Ei auta valittaa ku maailmassa on nain paljon ihmeteltavaa.
Moi vaan kaikki rakkaat! Ollaan pian taas yhteyksissa.
4.1.2009
Hetken päästä lähdetään
Nyt blogin pitäisi toimia.
Kello on Suomessa 0426. Viimeisteltiin Saijan ennakkotehtäviä. Reissun kannalta tärkeät dokumentit on skannattu ja kopioitu ja talletettu.
Kesällä alkanut odotus on päättymässä, Shiva koputtelee jo ovella. India, here we come.
Kello on Suomessa 0426. Viimeisteltiin Saijan ennakkotehtäviä. Reissun kannalta tärkeät dokumentit on skannattu ja kopioitu ja talletettu.
Kesällä alkanut odotus on päättymässä, Shiva koputtelee jo ovella. India, here we come.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)