Ollaan jarjestetty taksi pikku nahtavyyskierrosta varten. Ei niita muuten nakis kun ei jaksa puskea vuorenrinteita pojat selassa. Se taksi tulee intialaisittain myohassa, eika kuskikaan ole se sujuvaa englantia puhuva, vaikka sellaisesta sovittiin.
Kaydaan kattoon hienoja paikkoja. Yks epavirallinen nahtavyys on kreisi, menen sinne yksin. Se on sellanen kallionkieleke. Nojaan sen reunalla vinosti kasvavan puun runkoon ja kurkkaan alas: pudotusta ehka 500 metria. Kelaan etta jos sen puskan juuret pettaa niin mina ja se puska ollaan pannukakkuna maassa. Kiipean takasin taksille.
Kaydaan kattoon luolia. Sinne on pieni sisaanpaasymaksu. Muttei me niita luolia nahda kun alue on rajattu ja aidattu. Jotain ihmisten aania kaikuu luolista muttei sinne mene reittia. Yritan saada lippurahat takas, vaikka jotenkin tiedan ettei ne niita rahoja anna. Haistatan pitkat lipunmyyjille. Alas luolille ois kuulemma paassyt, jos ois kiivenny turva-aitojen yli, mutta sita ei suositella kun se on niin vaarallista. Siis ei mitaa jarkea!! Naytan viela kasimerkkeja lipunmyyjille kun palataan taksille. Niiden ois pitany kertoa asiasta ennen ku myi liput.
Mutta tollanen on just niin tyypillista Intiaa. Myohemmin se naurattaa ja tuntuu jotenkin sopoltakin, heti peraan alkaa vahan vituttaan mutta sitten taas naurattaa.
Eniveis, nahdaan myos paikallinen golf-kentta. Nayttaa vahan laskettelurinteen ja pottupellon risteytykselta. Jos ei lyo hole-in-onea niin sita palloa ei varmaan enaa ikina loydy. Tai sitten ne pyorii alas laaksoon ja joku tienaa niilla elantonsa puristamalla niista eteerista oljya.. ken tietaa. Golf-kentan vieressa on Green Valley -nakoalatasanne. Sen entinen nimi oli Suicide Point. Ehka ne golffarit, jotka ei saanu sita hole-in-onea.. ken tietaa.
Saija kay 500 vuotta vanhan puun sisalla. Se on nahtavyys tien varrella, mutta sinnekin pitaa kiiveta vaantyneen verkkoaidan yli. Pistan merkille, etta jos joku myy tien poskessa keskella korpea passion-hedelmaa, siina on joku nahtavyys 50metrin sateella.
Ei ole kolmeen kuukauteen satanut niin vesiputoukset muistuttaa enemman hostellien vuotavia hanoja.
Iltapaivalla kaydaan souteleen Kodaikanalin tekojarvella.
Kuriositeettina: turistit jotka viipyy Intiassa viikon tai pari, pitaa paallaan paikallista asustetta mutta ne ei ole ihan kotonaan niissa; sarit on vahan liian raikeat niiden valkosta ihoa vasten tai housut ei ihan istu. Nama matkalaiset on yleensa keski-ikasia tai vanhempia ja asuu hyvissa hotelleissa.
Perus Intia-hippi reissaa muutamia kuukausia, pojilla on pitka takkunen tukka ponnarilla ja tytoilla on loysat mageet vaatteet ja korut. Perus Intia-hippi ei nayta paikalliselta vaan..no, ruskettuneelta Intia-hipilta. Ikaa 20-30
Sitten on kunnon travellereita, reissaa vuoden tai enemman. Niilla on lyhyet hiukset, reisitaskuhousut ja vaelluskengat. Mikaan niiden ulkoasussa ei viittaa Intiaan, ne on enemman funktionaalisia vaatetukseltaan. Ne on kolmekymppisia tai paalle ja ne matkustaa yksin.
Mina, Saija ja pojat ollaan vahan noita kaikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti