Keskiviikko.
Aamulla Vattalkundussa. Taysi bussi Kodaikanaliin, lahtee sopivasti samantien.
Matkaa on 50km ja se on nousua koko ajan. Todella upeat nakymat kun bussi hilautuu vuorten rinteita etanavauhtia ylospain. Mutta se etanavauhtikin pelottaa mutkissa, kun ikkunasta avautuu satojen metrien pudotus. Alhaalla nakyy vihreaa sademetsan kaltaista ja valkoisia vuoristopuroja. Kuvien ottaminen on turhaa, kannattaa katsoa vaan ja ihailla.
Kaks tuntia ja paastaan vuoren paalle reilun kahden kilometrin korkeuteen. Meilla on hotellivaraus, mutta se ei osottaudu hintansa arvoiseksi. Sen edesta nakyy yks hienoimmista maisemista mita olen ikina nahnyt, mutta maisemalla on miinuspuolensa: pihalta lahtee jyrkanne, riski jota ei lasten kanssa voi ottaa.
Niinpa paadymme tahan neljan asunnon mokkiin, oma piha, asunnossamme on kaksi huonetta, telkkari, kuuma vesi ja takka. Paivalla on lammin ja yolla kylma, lapset nukkuu vilttikasojen alla, lataan takkaan viela muutaman halon.
Meijan pieni perhe, Intiassa pilvien ylapuolella. Eika tarvinnut kuin uskaltaa.
Coakers Walk ja muita
uusia kuvia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti