Keskiviikko 25.2. Gokarna
Aamupaivalla vene kuljettaa meidat, muutaman saksalaisen ja brittiparin Gokarnan kylaan. Siella on joku festivaali kaynnissa ja tanaan on sen huipentuma. Sen on tarkoitus alkaa puolenpaivan maissa, lopulta kuitenkin vasta puoli neljalta. Istumme pienen raflan edessa paakadulla ja odotamme. Mun peba puutuu tosi nopeasti, johtunee siita kun meijan riippumaton koysi katkesi kahdesti nii etta mina olin kyydissa. Tai ekalla kerralla Leevikin oli mun sylissa. Toka kerta oli vahan omaa tyhmyytta, aloin kuulla koyden narisevan mutten hypanny pois vaan yritin tutkia, missa kohtaa koytta on suurin rasitus - sitten se napsahtikin ja otin kaiken perseella vastaan. Sen jalkeen vaihdoin suosiolla paremman narun.
Eniveis, paakadulle on rakennettu kaks viistoistametrista tornia, joissa on valtavat puiset renkaat. Maassa makaa kaksi tajuttoman paksua koytta. Ilmeisesti noita kyhaelmia ne aikoo vetaa eteenpain. Yksi torni painaa varmaan kymmenentuhatta kiloa.
Poliisi raivaa kadulle vapaan vaylan, ja satakunta ihmista vetaa toista tornia tajuttoman huudon kannustamana. Kun torni vahitellen tulee kohdallemme, jengi alkaa viskoa minibanaaneja tornia kohti, tarkoituksenaan osua tornin sisalla olevaan kotaan, jossa on ehka joku pyha perhe sisalla. Kasittamaton naky, taivas keltaisena lentavista baananeista. Kun torni on kohdallamme, tilanne muuttuu vahan kaoottiseksi kun se on melkein koko kadun levyinen ja auraa tieltaan ihmismassaa. Pessi on sylissani ja jengi alkaa puristua minua kohti. Paasen onneksi ylemmalle tasanteelle turvaan.
Torni huojuu ja nitisee ja kelaan etta josse kaatuu niin pahasti kay monille.
Sitten ne alkaa vetaa sita takaisin alkupisteeseen. Siina vaiheessa me haivytaan. Hyva niin, kuullaan myohemmin etta homman loputtua ihmismassa oli alkanu puskemaan paakadulta kohti rantaa, ja vastaan oli tullut lehmia ja sohinut sarvillaan jengia.
Hyva paiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti