Ma 2.2.
Visa valvoi taas melko myohaan. En saa hanta aamulla ylos. Patistelujen jalkeen Visa nousee. Syomme aamupalan mehukojulla. Kengankiillottajapoika saa vihdoin puhuttua meidat ympari. Saamme putipuhtaat kengat jalkaamme.
Nukumme pitkat paikkarit jonka jalkeen lahdemme Nicco Parkiin. Onko tama huvipuisto? Vahan autio ja kolkko..mutta sopo. Laitteissa, joissa me ajamme, ei ole turvavoita. Vanhanaikaiset penkit, joissa vois istua vain selka suorana ja pitaa kiinni. Selkarankaani sarkee.
Visa jaa illalla nukuttamaan poikia kun mina lahden ulos vahan kuvailemaan. Juttelen Jantjeen, Pinkyn ja eraan itavaltalaisen miehen kanssa pitkaan. Juomme chaita ja mehua. Kuuntelen tarinoita lapsuudesta, rakkaudesta, riidoista, kateudesta ja ilosta. Nautin.
Jantjee on kaunis, mietin. Vaikeasta elamastaan huolimatta han nauraa, ei pyyda mitaan ja on kiitollinen kaikesta mita saa. Otamme kuvia meista. Jantjeen pikkusiskolla Pinkylla on kaksi lasta, ensimmaisen sai 15-vuotiaana. Han nayttaa lapsenomaiselta. Kantaa nukkuvaa tytartaan paljain jaloin. Eras nainen lakkasi Jantjeen varpaankynnet, joista Jantjee on ylpea. Han sylkee punaista vahan valia. Purutupakkaa.
Jantjee tekee minulle illanpaatteeksi pienen hennatatuoinnin kateeni. Kiitan ja toivotan hyvat yot. Huomenna lahdemme Chennaihin.
Naita ystavia tulee ikava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti