Su 22.3. Arambol, Goa
Aamulla heraamme rattivasyneina. Valvoimme Visan kans myohaan pelaten noppaa ja juoden cocktaileja (pari) ja syoden jaateloa. Yo meni muutenki huonosti. Tapahtui ketjureaktio, jonka seurauksena kaikki nelja kokotimme hereilla neljalta yolla.
Toivuttuamme aamulla uuteen paivaan lahdemme jarvelle. Jarvessa on hiekkapohja ja pitkaan matalaa, pojat tykkaavat. Juttelemme espanjalais-brittilaisen pariskunnan kanssa, joilla on myos yksi lapsi, vahan Pessia vanhempi. Tama poika leikkii tottuneesti vedessa ja vaikka paa kay pinnan alla, ei poika ole moksiskaan. Pessi huutaa syliin kun pikkasen pyllahtaa.
Pariskunta kertoo olleensa Goalla jo 7 viikkoa. SEITSEMAN VIIKKOA ! Ei ihme, etta poika onkin sellainen vesimurmeli. Tuntuu ihmeelliselta, miten joku voi nauttia niin pitkaan samalla, turistien suosimalla rantalomabiitsilla. Mua jo kyllastyttaa. Mietin seuraaville paiville retkia toisiin kyliin. No, mutta hyva etta meita on moneksi.
Paikkareiden jalkeen lahdemme kylalle hoiteleen asioita. Kayn kysymassa djembe-rumputunteja, Internetia, raatalilla, kaupassa. Ja yllattaen naemme kadulla sen saksalaisen Marcelin, jonka kanssa meilla on jo pitka tormayshistoria taalla Intiassa. Ihan uskomatonta. Hekottelemme taas samalle asialle.
Iltapalan syomme kylan puolella. Pojat menevat nukkumaan vasta kymmenelta. Johtuiskohan meidan kolmen tunnin paikkareista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti