Kaydaan haikkaan viereiselle Half Moon- beachille. Nakymat on sielta aika hulppeat, matkan varrella varsinkin, kun ollaan korkealla kallioiden kyljessa.
Paastaan perille. Siella on (varmaan vesikauhuinen) koira ketjussa. Se rahisee Pessille, ei Pessi ymmarra etta se on vihainen.
Ranta on kuitenki viehattavan pieni ja hiljainen. Uidaan hetki ja pojat leikkii kallionraoissa ja harnaa rapuja. Miten vikkelia otuksia ne onkaan! Tuntuu etta ne on heti tays supervauhdissa kun liikkeelle lahtee.
Only half a day at the Half Moon- beach.
Palataan takasi Om-beachelle. Tsillataan viela hetki rannalla, etta pojat vois vahan levata. Eihan ne suostu nukkumaan. Jatan Visan hetkeksi uinumaan. Uidaan Leevin kanssa. Se nauttii siita kovasti. Taytyisi ostaa uimarengas kenties. Pessi harnaa koiranpentuja, vetaa niita korvista. On se kumma homma kun ei usko etta se kay kipeaa. Raahaan Pessin rantaviivalle ja jatamme koiraparat rauhaan.
Syomme herkullisen lounaan "siltaravintolassa" niinku Leevi sita kutsuu.
Sen jalkeen kaymme kavelemassa tieta ylospain ja nahdaan upea nakyma Kudly- beachille.
Pojat alkaa oleen kiukkuisia. Harmi etta paivaunet jaivat valista. Syomme jalleen "siltaravintolassa". Taalla on hyvaa kalaa, vihdoinkin.
Olemme vasyneita. Johtuneeko auringosta, laiskasta elamantyylista beachilla, vai poikien kiukuttelusta? Samapa tuo. Aika vieda pojat nukkumaan.
Lahden viela kaymaan netissa Visan jalkeen. En kuitenkaan paase koneelle asti vaan jaan suustani kiinni eraan Yanan (kirjotetaankohan se noin) kanssa. Han matkustaa myos lapsensa kanssa (Aila 4 vee). Juttelemme pitkaan, unohdan ajan. Valojen jo sammuttua Visa tulee taskulampun kanssa etsimaan minua. My bet. En tajunnu ilmoittaa.
Visalle tama perheen kanssa matkustaminen on valilla rankkaa (kuten myos minulle). Koko ajan on huolehdittava asioista ja perheestaan. Vieraassa maassa on eriasia unohtua juttelemaan, kun toinen odottaa huolissaan bambumajassa. Ikina ei voi tietaa mita voi sattua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti