to 19.3. Goa, Arambol Beach
Taksikuski heittaa meijat Arambolille. Kaikkine kantamuksinemme (se hemmetin rumpu lisaks olallani) kavellaan viela puoli kilsaa ennalta tsekattuun guesthouseemme.
Paikkareiden jalkeen perus kiertelyakaartelua alueella. Illalla katon JohnnyDeppin leffan yhessa raflassa kun on ollut niin ikava telkkaria. Saija lupautuu silla valin laittaan pojat nukkuun.
Guesthousemme vieressa on ravintola, jossa Saijan kans syon viela iltapalan. Ei oikein ruoka maistu, mulla on saletisti joku ameeba tai mato elimistossa (en ole ollut turhantarkka sen suhteen mita suuhuni pistan, missaan vaiheessa) kun vatsavaivat ei ota hellittaakseen. Vieressaistuva seitsenkymppinen brittipariskunta on pannut merkille kuinka silittelen vatsaani ja kysyy, haluanko heilta laaketta. Istutaankin sitten tovi heidan (Pat&Tom) kanssa. Tom sossottaa ja puhuu slangia, jota on valilla vaikea ymmartaa. He kertovat, etta iso osa venalaisista tulee Goalle jalometallien vuoksi. Alueelta on kuulemma vastikaan loytynyt uusi kultaesiintyma, ja arvokorut on taalla halpoja. Goan intialaiset on aika luottavaista kansaa, usein ostokset voi maksaa vaikka seukki paivana, ja Tom kertoo, miten yksi venalaispoppoo oli shoppaillut silla mentaliteetilla, mutteivat tulleetkaa enaa takaisin maksamaan. Aika torkeaa.
Ja riskaabelia. Gokarnassa Steve kertoi, miten eras heppu oli riidan takia haipynyt hotellista maksamatta velkojaan. Hotellin tyontekijat loysivat hepun parinsadan kilsan paasta, raahasivat takaisin hotellille ja pieksivat hanta takahuoneessa pari paivaa. Kun touhu paljastui hotellin asiakkaille, nama kerasivat kolehdin ja maksoivat miehen vapaaksi. Intialaisen omankadenoikeuden kanssa ei kannata pelleilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti