PAIVA 63

Herataan uuteen paivaan. Pojat ovat aktiivisia, ja tana aamuna he haluavat yllattavan paljon huomiota.
Kaymme kavelemassa joella. Vesi on matalalla, joten paasemme joen keskelle olevalle kivikolle. Mukava tuuli. Eras apina tarkkailee meita puusta. Rammitaan kaislikon, joenpengereen ja riisipellon yli takaisin Goan Corneriin. Paivaunet. Olisin voinut nukkua loputtomiin, mutta ilman armoa heraamme 2 ja puolen tunnin jalkeen. Kuljailemme kylatiella ja rentoudumme kahvilassa.
Illalla luemme riippumatossa pojille satuja ja laulamme. Kun menemme iltapalalle, Shaumila (Coan Cornerin omistaja) ottaa pojat mukaan autoajelulle hakemaan varipulveria huomista festaria varten. "Half an hour" han huikkaa. Pojat lahtevat rohkeasti ja innostuneesti matkaan. Kuluu puoli tuntia, sitten tunti ja lopulta pari tuntia ennenkuin he palaavat. Pessi oli nukahtanut paluumatkalla. Kummallakin on kadessaan vesipyssyt. Shaumila keroo, etta pojat olivat koko matkan niiiin kiltisti. Eivat itkeneet kertaakaan. Ja me onnellisia, kun saimme vihdoin pari tuntia rentouttavaa chillailua ravintolassa, kahdestaan, kahteen kuukauteen.
Iltapesulla Leevi kertoo etta he saivat jatskia ja mehua. Ja etta autoreissu oli oikein mukava. Olen hyvin yllattynyt ja iloinen heidan rohkeudestaan lahtea mukaan ilman meita.
Pojat menevat hyvilla mielin nukkumaan, jotta huomiset varifestarit tulisivat nopeampaa.
Me rantoudutaan viela hetki hammoceissa ja pelataan korttia. Sammakot kurnuttavat aanekkaammin kuin heinasirkkojen viulu. Gekko aantelee katossa. Ihana "hiljaisuus".