Lahdetaan aamusta Janan, Ailan, Steven ja muutaman muun britin kanssa kaymaan Yana metsassa. Mennaan Namastehotellin omistajan maasturilla. Steve ja muut tuntevat omistajan, joten paasemme retkelle ilmaiseksi.
Ajomatka kestaa tunnin. Hikea, moykkyja ja mustelmia. Metsaan paastyamme tunnelma kevenee. Kavelemme viidakossa pienen matkan kunnes edessamme avautuu uskomaton naky kalliovuorelle. Se nayttaa vahan jopa kummitusmaiselta vihrean metsan keskella. Korkealla kallion kielekkeilla roikkuu montakymmenta suurta pannumyssyn muotoista mehilaispesaa. Metsaan tullessamme olikin varoitus: " Be quiet because of the honey bees. " Hyva retki poikien kanssa siis. Heh.
Kallion sisalla on temppeli, jossa meidat siunataan, juomme pyhaa vetta ja saamme merkit otsaamme. Leevi pitaa merkkiaan tarkeana. Krishna on hanen suosikkinsa jumalista, johtuisikohan Krishnan veikeasta lapsuudesta?
Kaymme kavelemassa luolan sisalla (vain paljain jaloin luvallista). Luolassa tuoksuu lepakon paska, ja pystymme kuulemaan lepakoiden aantelyn. Luola on upea ylhaalta pienista raoista tulevan valon loisteessa. Kaunis kokemus kerrassaan.
Automatkalla takaisina pysahdymme eraassa sairaalassa, jonka laakarin britit tuntevat. Sisalla eras mies saa raivarit kun ei saa hukkuneita tavaroitaan takaisin. Hanet heitetaan ulos. " No worries, Indian temperament" laakari naurahtaa. Laakari hyppaa mukaamme jo tayteen ahdettuun autoomme, etupenkille, parhaalle paikalle... kuitenkin hyvalla tarkoituksella. Han ostaa koko porukalle jaatelot laheisesta kuppilasta, jonka jalkeen hyvastelee meidat.
Loppumatka on levoton. Kyydissa mukana nelja lasta joilla kaikilla on nalka ja vasy. Illan jo hamartyessa paasemme vihdoin takaisin OM beachille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti