16.1.2009

PAIVA 8

Paalle viikko oltu Intiassa. Aika tuntuu pysahtyneen, hyvalla tavalla. Valilla taytyy ihan tarkistaa, mika paiva on menossa. Ihan niin kuin lapsena, elaa vain.
Tanaan olemme nukkuneet pitkaan. Varanasissa menossa joku festivaali. Ei saatu vaippoja aamulla kun kaupat kiinni. Onneksi ne vahan myohemmin aukesivat.
Kiertelemme Gangesin rannalla kyselemassa hotelleista huomiselle yopaikkaa. Alka-hotelli vaikuttaa mukavalta, mutta se on taynna. Uusi yritys huomenna.
Syomme valipalan jalleen BrownBreadBakeryssa. Ostan itselleni uudet housut ja huivin kadonneen tilalle. Myyja opastaa miten erotan silkkihuivin muovisesta. Han on pettynyt, kun en osta silkkista huivia.
Paivallisen syomme Ganga Fujissa. Tapaamme myos ekan suomalaisen. Paikka eika ruoka ole mitenkaan erikoista, mutta ruokailuamme saestaa live-soittaja. Saan nauhoitettua kaunista erikoista perinteista intialaista soitinta.
Pojat ovat arsyttavalla paalla. Ajamme pyorariksalla hotellille. Visa pesee pyykkia. Saamme myos muut pyykit pesulasta.
Olen vasynyt.
Huomenna pyrimme Gangesille varhain.
Olen havittanyt kampani, se arsyttaa. Hassau. Taalla on paljon asioita, jotka voisivat arsyttaa enemman, mutta hukkunut kampa ?!

Visa: Permetriinilla kasitelty hyonteisverkko ei tunnu pelottavan hyttysia. Meilla on deet-myrkkya mukana ja kokeilen sen toimivuutta parisenttiseen torakantapaiseen. Se kupsahtaa selalleen ja rapyttelee jalkojaan. Poden huonoa omatuntoa.
Pojat kylpevat saavissa. Kylvyn jalkeen Pessi kakkaa lattialle. Vien Pessia pyllypesulle ja liukastun maralla kaakelilla. Jo ennestaan kipea nilkkani turpoaa vahan. Kakkakasa on loysahko ja sen paalla on kiintea kikkare. Saija haluaa ett putsaan sen. Ehdotan, etta kaavin sen laminoidulla ruokalistalla ja muovitarjottimella, Saija ei suostu. Han kaskee minun kayttaa paperia. Siina siivotessani mietin, etta jos nyt olisin intialaismies, laittaisin kylla naisen tekemaan likaiset tyot.
Sahkot katkeavat. Kaupungin energiapulan takia tama on yleista. Kakasta ja sahkokatkosta tuleekin mieleen, kun kavelimme Varanasin vanhan kaupungin sokkeloita ja sahkot katkesivat. Pilkkopimeaa, ei mitaan kasitysta missa ollaan ja litraisia tuoreita lehmankakkoja joka puolella. Onneksi taskulamppu on aina mukana, etenimme ja lopulta joku lokaali johdatti meidat ison tien varteen. Kakkakasat jai muiden tallottaviksi.
Kaikkialla, missa syomme, jatamme jalkeemme kaaoksen. Tanaan hajosi maustekulho ja kahvilautanen.
Pessi puhuu unissaan. Sahkot palaavat. Varanasi kyllastyttaa jo hieman. Seuraavaksi Bodhgayaan, uskomme molemmat pitavamme paikasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti