Pojat heraa aikasin. Mennaa taas Kalin temppeliin. Torjutaan kaikki oppaat. Uhrialttarilla on iso vuohi. Miehet pesee ja kukittaa sen. Vuohiparka. Mutta tanaan on uhrivuohien onnenpaiva. Tanaan ei tapeta yhtaan vuohta. Hyva niin. Ehka meidan ei oo tarpeen naha sita touhua.
Otetaan taksi hotellille. Kuski tietaa missa Sudder Street on, hallelujaa ! Ja suostuu kayttaan mittaria, mika ihme ! Eikun ei sittenkaan. Ei se tiedakaan missa katu on. Ja mittarinkin peittaa likasella kankaalla. Saija pyytaa poistamaan rievun. Kun lopulta paastaan maaranpaahan, mies napayttaa mittarin kiinni ja pyytaa Saijalta triplahintaa. Tilttaan totaalisesti ja alan huutaa kuskille. Se pudottaa hinnan oikeaksi.
Lapsiperhe on taalla istuva maalitaulu kaikenmaailman kepulikeijoille.
Mietin puhelinkopin pitajaa, joka huolehtii katujen perheista, tuota miesta joka lainaa naisille korottomasti rahaa lasten laakkeisiin ja antaa oman postilaatikkonsa, jotta perheilla on jokin osoite johon vastaanottaa postia sukulaisilta, ja mietin vanhaa mummoa joka oli maksanut yhen naisen lapsen dengue-kuumeen hoidon, 25000 rupiaa. Nama naiset perheineen on syntyneet selvityjiksi. Osa niista selviaa, osa ei.
Leevi ja Saija nukkuu paivaunia, molemmat on vahan huonovointisia. Pessi ei suostu nukahtamaan. Meidan lakana on likainen. Toisena paivana taalla Pessi aiheutti sotkun ja pyysin uutta lakanaa. Sita tuodessaan respan mies sanoi mulle: "This no possible every day." "Well, at least this one time and I appreciate it", tiuskasin. Ihme nipotusta. Vois ehka tanaa kokeilla saada taas uuden.
Kalkuta on hieno kaupunki. Monet asiat toimii taalla, nahtiin jopa roska-auto tai jokin sen tapainen. Taalla ihmiset tuntuu olevan osa tata kaupunkia, antaa oman panoksensa kaupungille. Mumbaissa ne enemmanki vain imi kaiken mahollisen mehun kaupungista. Taalla on paljon sellasia epapaikkoja, rakennuksia ja alueita, joista ei oikein tieda onko ne syntymassa vai kuolemassa.
Pienimuotosia mellakoita reunakaupungilla. Laiton myrkkiviina tappaa asukkaita eika poliisi puutu asiaan. Tolla paarautatieasemalla oli toissapaivana ampumatapaus - rakkauden vuoksi, kuinkas muuten.
Kaydaan illalla syomassa hyvaa ruokaa. Menomatkalla, taas kerran, kuski yrittaa omiaan. Siina kun Saijan kans pistetaan hanttiin, taksin ymparille keraantyy mieslauma, jotain 15 henkea. Ne alkaa puolustaan meita ja nostaa alamolon ja on vihasia taksikuskille. Lopulta kuski antaa periksi ja tyytyy oikeaan hintaan. Saija on niin onnellisen nakonen; oikeus toteutui !
Raflan edessa on leikkipuisto keskella vilkasta risteysta, liikenteenjakajana. Kreisia! Ollaan syomassa nii kuuluu jarrujen kirskuntaa. Menen kurkkaan ovesta ulos: siella oli lahelta piti -tilanne, leikkipuistosta oli pari lasta juossu tielle. Ei varmaan eka kerta kun noin kay. Ehka kaupungin pitais ymparoida aidat piikkilangalla niinku muissakin puistoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti