Hotellin vessa on tullut tutuksi. Mulla tulee muutaman minuutin valein todella kipeita kouristuksia vatsaan. Nyt aamulla on jo vahan parempi olo. Mennaan kaikki sairaalaan antamaan Pessin nayte. Tama sairaala on yhta yksityinen kuin Udaipurin ulkohuussit.
Kavelemme rannalla ja kaymme syomassa japsiraflassa. Pojat paasee istuun pratkan penkilla. Riksakuski yrittaa nyhtaa enemman kuin sovittiin kotimatkasta. Kepuli aija.
Intia on aggregaattien luvattu maa. Hienojen silkkiliikkeiden edessa ne puskee mustaa savua sisaan.
Kaikki luulee Leevia tytoksi. Miehet on innoissaan. Olen ehka vahan paranoidi, mutta asia vaivaa minua. Bussissa Udaipurista Agraan joku miehenalku kysyi, voisko Leevi nukkua sen vieressa ensi yon. "I don't think so", vastasin.
Katukoira alkaa raksyttaan Leeville vihaisesti, ja seuraamaan. Muistan sen miehen, joka monotti koiraa kulkusille.
Kulkukoirat nayttaa taalla aina samalta. Onko rotu pysynyt puhtaana, vai onko tuo sekaristeamisen aarimmainen lopputulos. Kun kaikki mahdollinen on jo sekoittunut. Semmosia kaurapuuron varisia.
Jalokiviliikkeiden edessa istuu aina vartija joko kivaarin tai haulikon kanssa.
Eilen kun ajettiin riksalla pienempaa tieta, tien keskella kokotti sellainen vuoden ikanen vauva. Varmaan sen sisar, parivuotinen, nosti vauvaa ja raahas sen tien reunaan edesta pois. Aikuisia ei nakynyt missaan.
Varanasissa viela kunnes kakka kiinteytyy. Tekis mieli vaihtaa maisemaa jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti