PAIVA 16

Tehdaan aamutoimet nopeasti. Kymmeneksi tilaamamme autoriksa odottaa hotellin edessa, siina on lauma pojankloppeja ymparilla.

Riksa ajaa meita varttitunnin asfaltilla, toisen vartin tosi kuoppaista kylatieta. Saija lyo paan kattokehikkoon kun ylitetaan ojaa.

Paastaan vuorille. Komea naky. Paitsi ei ne kaupittelijat ja kerjalaiset. Niilla on hassu symbioosi: kaupittelijat myy pussitettuja kolikoita, jotka voi ostaa viidella kyballa ja jakaa sitten kerjalaisille. Ne myy myos karkkia samalla periaatteella. Ostamme karkkipussin, Saija ja pojat jakaa niita lapsille. Myyja sanoo etta saa itelle vain 2rs/pussi. En enaa usko niita.

Ylos on kiva pikku kavely. Paikallinen poika on meidan mukana, oppaana ikaankuin, haluaa kantaa Leevin ylos ja on naatti perilla. Kaydaan luolassa, jossa Iso B aikanaan meditoi kuus paivaa. Luola on pieni ja taynna turisteja. Sisalla huonossa ilmassa vahtii poika lahjoituslaatikkoa. Han pyytaa minultakin rahaa siihen. Annan lompakostani viimeiset kolikot. Poika alkaa jupista kun en antanut enempaa.

Laskeudutaan vuorelta ja hypataan riksaan. Meidan pitaa maksaa yllari pysakointimaksu 20 rupiaa. Ollaan Saijan kans tiukkoja: "Mistaan muista maksuista ei kerrottu etukateen, joten emme maksa." Kuskilla ei ole rahaa mukana, joten maksamme silla ehdolla, etta se vahennetaan tilausajon hinnasta (300rs). Kuski suostuu, mutta siina vaiheessa pojat neuvottelevat parkkimaksuksi kympin.

Ajetaan kilometri kuoppatieta, kun yhtakkia tielle on ilmestynyt alyton puupolli. Oheisen kylan asukkaat perii kasittamatonta tietullia. Maksun jalkeen ne vetaa tukin sivuun. Kilometri myohemmin sama toistuu.

Ja sitten aika erikoinen tapaus. Meidan "opas", noyra buddhistipoika (haluaa isona laakariksi ja menna tulevana itsenaisyyspaivana Nepaliin sanomaan ihmisille, etta "Alkaa tapelko") pyytaa multa kympin. Kysyn: "What for?". "Just wait..", han vastaa ja menee johonkin mokkiin. Ilmeisesti ongelmia tietullin kanssa. Liikumme kymmenen metria eteenpain. Poika tulee takaisin. Mutta se ryokale ostikin itelleen keksipaketin, meikan rahoilla ! Siina ne sitten kotimatkalla kuskin kanssa mussuttaa niita.
Ja..
..paastaan hotellille niin se poju pyytaa viela, jos me voitais kustantaa sille koulukirjat (eli antaa rahaa sille, niin se ostaa "koulukirjat"). Katon Saijaa - tunnen tuon ilmeen. Saijalla on toisinaan kotopuolessa sama ilme, kun olen arsyttanyt Saijaa ja jos sanon sanankin viela, se tirpasee mua lattyyn. Se ilme.

Vaikka ollaan valkoihosia, ei se tarkota etta meilla olis ylimaaraista rahaa. Joka kaupungissa olen nahnyt vahintaan yhden mieslauman, joka osoittaa meita ja sanoo: "Americanos". No ei me olla rikkaita jenkkeja. Lapsiperhe sosiaaliturvan varassa. Eraskin poika oli ihmeissaa, kun kerroin etta tehtiin kaheksantuntista tyopaivaa ennen reissua. Eika meidan tyopaivien aikana voinu ottaa parintunnin nokosia tai kayda leffassa tai pyhalla vuorella.

Uskontojen todellinen luonne on aika kaukana siita epapyhasta humusta, joka taalla kaytannossa toteutuu, mietin.

Televisiossa ja mainoskylteissa ei nay tummaihosia kansalaisia likaisilla kaduilla. Niissa on valkoihosimmat intialaiset siivotuilla bulevardeilla.

Aika fuulaa on vaittaa, etta turismi sotkee ympariston. Paikalliset on taysin valinpitamattomia luonnon suhteen. Orpolapsesta buddhalaismunkkiin, kaikki ne heittaa roskat maahan. Ne kattoo ihmeissaan, kun Saijan kans tyhjennetaan taskut paivan mittaan kertyneista jatteista kylan ainoaan roskikseen.
Ja voi kun taalla revitaan maasta kaikki hedelmallinen, mita voi hyodyntaa ja jaljelle jaanyt kuoppa taytetaan oljykanistereilla.

Nahdaan 25-metrinen betonibuddha. "Mina en ole ikina nahnyt noin isoa patsasta", Leevi toteaa. Joo-o, on siina aijalla kokoa.

Pessi popsii pillerit vain puuron seassa. Leevi syo pannukakun aina niin, etta taittaa sen kahtia ja haukkaa keskelta, ja aina lopussa lautasella on Emmental-viipaleen nakoiset jamat. Saijaa ei onnista ruokavalinnassa. Mutta molemmat Saijan kaa ollaan tykastytty yhteen suklaapatukkaan, josta saa mukavasti sokeria. Ei paase lihomaan, kun kantaa poikia paivat pitkat tai juoksee niiden perassa. Paivisin ei ehi tai voi, lasten takia, nukkua. Muistan kun koulukaveri kehotti ottamaan mukaan paljon lukemista ja musiikkia - joutilaana saa Intiassa olla. Huomaan, etta riittaa kun ottaa lapset mukaan. Eilenillalla kuunneltiin Saijan kaa Mobya kannykasta, kun pojat oli nukahtanu. Se oli kivaa.

Hotelli on todella hyva, kiitos henkilokunnan joka on todella ystavallinen. Ne on samaa sukua. Tarjoilija tuo mulle vihreaa teeta saan viiletessa. Annetaan mielellaan tippia niille. Saatiin heilta suklaakakkuakin asken, kun yksi tytoista oli leiponut. Tallainen vaihtokauppa on lahempana Buddhan ajatuksia, luulen. Ja tassa hotellissa myos he osaavat kiittaa.

Lannenmiehen on taalla niin helppoa jos on vain dollareita taskussa. Ei tarvii kuin ottaa vaan, mitaan ei tartte oikeasti antaa, yhteison huolet voi jattaa taakse vain hyppaamalla junaan. Valkoihoiset uusissa silkkisareissa fillaririksan kyydissa matkalla meditoimaan, on se jotenkin irvokasta, mutta sitahan me itekin tehdaan. Ja joka paikassa toivotaan, etta olis siistia ja rauhallista ja idyllista, mutta paikallisten pitaa taistella selviytyakseen siina missa lankkareidenkin, ja se jattaa jalkensa ymparistoon. Ei taalla kaikki voi viljella riisia ja elaa kynttilanvalossa. Varsinkaan, jos haluaa nayttaa David Beckhamilta.

Vessan putkista nousee kummallisia parisenttisia otokoita huoneeseen. Ne on sen varisia ja muotosia, ettei niiden pitais nousta maan pinnalle. Mutta ehka ne ajattelee minusta samoin.

Huomenna lahdetaan Kolkataan, Kalkuttaan, brittikolonialismin jaanteet, saas naha kuin kay.
Siella on shopping mall.