Ihanaa herata kun olo on jo paljon parempi. Malaria poissuljettu... viela. :)
Haluaisimme lahtea tanaan laheisille vuorille luolatemppeliin, jossa Buddha vietti useita paivia, (Oliko se niin?). Kaydaan kuitenkin aluksi ostamassa uusi reppu, jossa on helpompi kantaa kameroita ja muuta tarkeeta. Aikaa kuluu ja paatamme sittenkin menna vain joen toiselle puolelle olevaan kylaan.
Saamme heti mukavan koulupojan kaveriksi (opiskelee englantia), joka haluaa vieda meidat tutustumaan eraaseen koyhien lasten kouluun.
Saamme erinomaisen vastaanoton. Muutama poika esittaa meille tanssin. Toisessa luokassa lapset laulavat meille. Opettaja ei ymmarra hyvin englantia, mutta nauraa ja nyokyttelee kuitenkin kun juttelemme hanelle. Leevia ujostuttaa. Kaikki haluaisivat leikkia hanen kanssaan... ja nauravat kuullessaan etta Leevi onki poika. Hmmm.. onneksi Leevi ei ymmarra viela kaikkea.
Toinen opettaja seisoo luokan keskella keppi kadessa. Jos joku oppilaista innostuu liikaa han kohottaa keppia ja uhkaa oppilasta rauhoittumaan. Emme onneksi joutuneet nakemaan yhtaan iskua.
Rehtori on hieman pettynyt kun emme voi avustaa koulua mitenkaan (vaikka ei han omasta mielestaan mitaan vaadikkaan, kysyy vain, jos... ).
Kavelemme riisipeltojen reunoilla. Kaunis maaseutu. Vihreaa. Rauhallista. Lehmat tekevat pelloilla toita. Riisisato kuivuu talontapaisiksi rakennetuissa paaseissa. Maistamme. Riisia se on!
Taalla tunnelma on aivan erilainen kuin joen toisella puolella Bodhgayassa.
Tuntuu hyvalta nahda tallaistakin.
Palaamme takaisin majataloomme ennen pimeantuloa. Kaytamme Pessin laakarissa kun hanelle nousi jalleen kuume. Laakari toteaa Pessilla olevan korvatulehdus (katsoi taskulampulla) ja keuhkoissa jotain rahinaa. Saamme antibiootit ja korvatippoja.
Palaamme jalleen majataloomme. Kattoravintolassa on hyva ruoka ja ravintolanpitajan tytot leikittavat poikia, jalleen.
Pian nukkumaan. Huomenna aamulla lahdemme sinne vuorille. Saimme kyydin jo hoidettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti