PAIVA 85

Keskiviikko 1.4. Mumbai

Mumbaissa on 40 lamminta. Juotiin eilenillalla vain kahdet oluet parvekkeella, mutta tama kuumuus aiheuttaa niinkin vahasta pienen krapulan. Ush. Ja pojat heraa puol seiskalta.

Me maksetaan huoneesta 1600rs, se sisaltaa aamupalan jota ei voit sanoa aamupalaksi. Pari paahtoleivan kannykkaa ja murukahvit. Pyydan hotellipojalta pari ekstraleipaa etta Leeville&Pessille riittaa. "20 rupees", poika sanoo. Kysyn onko han tosissaan, silla hinnallahan saa kioskilta jo koko paketin. Poika on tosissaan. "OK, ei sitten", hymyilen lempeasti mutta sisainen reaktorini on jo kierroksilla. Kavelen suoraan hotellinomistajan puheille.

Ajauduimme eilen pienimuotoiseen kinasteluun respan henkilokunnan kans, kun he vaativat pojista lisamaksua. Yksikaan aiempi hotelli ei ole vastaavaa meilta vaatinut. Niinpa pyysin henkilokunnan jonkinmoista hotellin saantokirjaa, jossa asia olisi selitettyna mustana valkoisella. Kun sellaista ei loytynyt (/ollut?), pomo puuttui asiaan ja sanoi etta Mumbain kaupungin verosysteemi vaatii heita perimaan maksun pojista. Yllattaen siitakaan ei ollut mitaan dokumenttia. En oikein uskonut pomoa, mutta pakkohan asia oli hyvaksya kun hotelliin haluttiin jaada.

No eniveis, astun pomon toimistoon ja sanon sille etta jos me joudutaan maksamaan pojista, niin totta helvetissa nekin on oikeutettuja siihen aamupalaan. Ja ennen kuin ehdin huoneeseemme palata, hotellipojalle oli kasky kaynyt. Avaan oven, siella pieni perheeni mussuttaa kaikki lamminta paahtoleipaa.

Muutaman tunnin kuluttua olemme kayneet muitakin hotelleita lapi. Jostain syysta Saijan kanssa innostuimme etsimaan jotain oikein mukavaa mutta edullista luksusta. Kaydaan huviksemme pari todella kallista hotellihuonettakin katsomassa, muka kiinnostuneina, hikisina rahjaisissa vaatteissamme, heh. Paadymme lopulta taman saman hotellin toiseen huoneeseen, eri rakennuksessa, vain hieman kalliimpi kuin eka huoneemme, mutta tama nykyinen on isoin hotellihuone, jossa olen ikina ollut ! Lisaks jarjestetaan DVD-soitin tanne. Me ollaan aika kovia vaatimaan, ja pieni osa vaatimuksistamme toteutuukin, se riittaa. Monille, varsinkin taksikuskeille, tuntuu tulevan yllatyksena etta mua ja Saijaa ei kovin helposti hoynayteta.

Tassa huoneessa on pojille omat sangyt, mina ja Saija voidaan kerranki nukkua vierekkain ! Mutta ku illalla hyppaan sankyyn, nii se on niin lyhyt ettei jalat mahdu suoraksi. Ei voi kun nauraa !