Pe 27.3. Arambol
Aamulla heraan vatsataudissa. Vessa on jalleen bestis. Raahaudun kuitenkin Visan ja poikien kanssa jarvelle ja nukun rantavarjon alla. Juon Osmosalia.
Yhdentoista aikaan lahden skootterilla Chaporan kylaan hiustenleikkuulle. Ruotsalainen tytto asuu sopossa pikkuisessa talossa muutaman muun matkailijan kanssa. Salonkinaan han kayttaa suurta etuterassia. Han on kotoisin Luleasta ja hanen mummonsa asuu Juoksengissa. Onpa pieni maailma. Ehka han tuntee munkin sukua, heh.
Tukan lyhentyessa niskasta niska saa ilmaa, mahanikin tuntuu hieman paremmalta vaikka huono olo edelleen jatkuu. Huristan takaisin Aramboliin, puolet kovempaa kuin mennessani.
Vessaan ja nukkumaan.
Visa lahtee reippaana jalleen paivaunien jalkeen jarvelle poikien kans. Mina nukun, heikottaa. Heraan kun terassilla kynttilan lasikupu pirstoutuu kaakelille. Vien pyykit pesulaan ja laahustan rannalle. Syodaan pienta valipalaa ja oloni hieman kohenee.
Pojat laikyttavat vahingossa suolavetta juuri laskeutuneen varjoliitajan varjon paalle. Mies on hermona, mutta toinen mies nauraa kun tulen komentamaan poikia pois. Naurava mies kertoo harrastaneen varjoliitoa jo paalle kymmenen vuotta ja tekee sita nyt tyokseen. Puolen vuotta liitelee kotimaassaan Ukrainassa ja toisen puolen vuotta kiertelee maailmalla antaen muillekin ilmassaliitelyn elamyksen. "Sometimes I'm even jealous to myself", han nauraa onneaan.
Yksi tandemliito olisi maksanut 15000 rupiaa. Leevi olisi halunnut kyytiin. Mutta no money no funny.
Illalla kaydaan syomaan Fellinissa. Ruokia odotellessamme alkaa livebandi soittaa chillia alkutunnelmointia. Jossain taustalla kuuluu ilotulituksen raisketa. Leevi muistelee uudenvuoden raketteja mummilla ja vaarilla.
Jatamme keikan puoleen kun pojat alkaa oleen vasyneita.
Illalla chillaillaan Visan kanssa terassilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti