Maanantai 30.3. Arambol aina vaan..
Aamupaivalla kaydaan lopultakin postissa, kortit lahtee matkaan kun Saija on liimannut about 50 postimerkkia pensselilla levittaen. (Eli no worries, kylla ne kortit on juhannukseen mennessa Suomessa)
Ollaan jo aika kikseissa maisemanvaihtamisen suhteen. Illalla tapaamme tulevan taksikuskimme sopiaksemme seuraavan paivan Mumbain-etapista. Ollaan jo aiemmin sovittu hinnaksi 9000, iso raha, tonnin enemman kuin muut kuskit olisivat ottaneet. Nyt detaljeista sopiessamme taa kuski yrittaa saada meidat viela kustantaan sille safkat ja chai-teet, lisaks veloittaa joka reitinpoikkeamasta pari sataa ekstraa. Saamme kuitenkin sovittua niin, etta kaikki kulut sisaltyy siihen yheksaan tonniin.
No illan edetessa alamme Saijan kans ymmartaa, etta meidan suunnitelma nousta pitkin rannikkoa hiljalleen, idyllisia pikkukylia ja -rantoja tutkien ei taidakaan toteutua. Kuski halajaa nopeaa moottoritieta, ja ymmarramme ettemme ole kuskin samalla aaltopituudella.
Juoksen iltamyohalla matkatoimistoon ja buukkaan lennot Mumbaihin. Hinta on samoissa ku taksinkin, ja jos emme kerta paase matkan varrella kiinnostaviin kohteisiin ilman kinastelua kuskin kans, ei poikia kannata laittaa 12 tunniksi istuun hikiseen taksiin.
Mumbaissa oltais sitte huomenna iltapaivalla, jea peipi jea peipi jeah !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti